Miika Nousiainen : Metsäjätti

Työelämässä elän itse globaalin kvartaalitalouden armoilla. Tuntuu usein siltä, että se on ihan sama, mikä tulos on, kun kuitenkin se aiheuttaa henkilöstöä koskevia toimenpiteitä.

Metsäjätti kuvaa, kuinka kvartaalitalous iskee rytinällä Törmälän kylään, jonka suurintyöllistäjä on vaneritehdas.

Törmälä on pikkupaikkakunta, jossa elämä on pyörinyt tehtaan ympärillä. Koulusta tehtaaseen töihin. Tehtaan lisäksi toinen menestyvä liikeyritys on paikallinen olutkuppila. Siinä se Törmälän ja monen miehen tarina kiteytettynä. Oman kylän poika Pasi on ponnistanut Törmälästä kauppakorkeakouluun ja päätynyt Metsäjättiin töihin. Pasi saa tehtäväkseen valmistella irtisanomiset. Hän on tehtaanväen puolella ja haluaa mahdollisimman monen työpaikan säilyvän. Sitä on monen vaikea ymmärtää. Ja on Pasinkin vaikea ymmärtää ajamaansa hanketta.

Nousiaisen aikaisemmat Vadelmevenepakolainen ja Maaninkavaara satiirit eivät uponneet minuun lainkaan. Tästä pidin.

Metsäteollisuudesta elävän Törmälän kylän arjessa vaikuttaa suhteellisuusteorian pohjalta kehitetty oppi: ”Mikään ei kannata.”

Puunjalostusteollisuudesta riippuvaisen Törmälän pessimistinen ilmapiiri ei 1980-luvulla kannustanut asukkaita suuriin tekoihin. Ladat ostettiin tehtaan kimppa-alennuksella, pojat tienasivat taskurahaa kantamalla isiä kotiin baarista. Pasi Kauppi oli niitä harvoja, jotka lähtivät. Hän nousi vaneritehtaan varjosta Kauppakorkeakouluun ja eteni keskiportaan pomoksi Metsäjätti-nimiseen kansainväliseen suuryhtiöön.

Kun Metsäjätti organisoi Suomen liiketoimintojaan, katseet kääntyvät Törmälään. Kylän oma poika Pasi saa paskamaisen toimeksiannon: hänen on valmisteltava tehtaan irtisanomiset. Vakitöistä pitäisi potkia pois tuttuja isiä, jotka ovat antaneet tehtaalle koko elämänsä. Mutta Pasillekaan ei ole kerrottu, kuinka tyly suunnitelma Metsäjätillä todellisuudessa on takataskussa.