Leena Lehtolainen : Paholaisen pennut

Ensimmäisen Hilja Ilveskero osan perusteella en olisi ikinä uskonut lukevani sarjan loppuun. Mutta niin tässä kuitenkin kävi. Hilja on mielestäni ärsyttävä päähenkilö, Hevonpersii paikannimeämishuumoria joka vain ärsyttää samoin kuin koko ilves-hömppä.

Kai tähän "viitekehykseen" jotenkin turtui ja ne eivät enää olleet samalla lailla korostuneita ensimmäisen osan jälkeen. Kirjasarjan loppu oli toki täysin arvattavissa ja edessä olikin sivuja ja juonenpyöritystä loppuratkaisun rakentamiseksi.

Kyllähän tämä lukaisi.

Hilja Ilveskero on pestautunut liikemies Usko Syrjäsen venäläisen morsiamen Julia Gerboltin henkivartijaksi. Työ on alusta asti täynnä yllätyksiä, ja niiden myötä Hiljan oudosti kadonnut rakastettu, entinen Eupolin agentti David Stahl ilmestyy takaisin Hiljan elämään.

Myös Syrjäsen apuri Juri Trankov tahtoo Hiljan rikoskumppanikseen, mutta kenen pussiin hän todella pelaa? Entä Davidin lapsuudenystävä Jaan Rand, joka palaa luostarista Italiasta toimittamaan Davidin antamaa tehtävää?

Hiljan luottopoliisi Teppo Laitio on ottanut niskoilleen murhasyytteen ja pyytää Hiljan apua. Kun Hiljan vankimielisairaalaan suljettu isä aiotaan päästää koevapauteen, on aika varustautua pahimpaan. Hilja pelkää sekä oman henkensä että vasta löytämänsä pikkusisaren, Vanamon, puolesta.

Syrjäsen ja Julian häiden valmistelu vie Hiljan New Yorkiin, jossa Hilja tapaa oppi-isänsä Mike Virtuen. Onko kaikki se, mille Hilja on ammattitaitonsa perustanut, ollutkin pelkkää huijausta?

Kehen voi lopulta turvata tässä pelissä, jossa ihmishenki on pikkuseikka ja harva paljastaa todellisen karvansa. Kuka lopulta on ilves kotikissan vaatteissa?