Anna Jansson : Hylynryöstäjä

Jostain syystä tämä Janssonin dekkari oli jäänyt välistä lukematta. Tällä kertaa Maria Wern joutuu piileskelemään, koska hän aikoo todistaa rikollispomoa vastaan. Piileskelypaikaksi valikoituu sattumalta   "terapialeiri" autiolla saarella. Heti kättelyssä katoaa kännykät, juomavedet ja muutkin vehkeet ja ruuat tuhoutuvat. Sitten alkaa tulla ruumiita tiuhaan tahtiin. Onko murhaaja yksi kurssilaisista vai onko joku soluttautunut saareen? Yhdistääkö uhreja jokin?

Minua tällainen joukkolistintäjuoni, josta päähenkilö luonollisesti selviytyy, ei kiinnosta. Sanoisin, että suorastaan tympeää. Ilmeisesti vitsikkäiksi tarkoitetut karikatyyrihahmotkaan eivät naurattaneet eivätkä tuoneet juoneen mitään lisää, paitsi epäuskottavuutta.

Minusta Janssonin heikoimpia kirjoja. Joskus se ruotsalainen dekkarikin pettää.

Visby, Gotlanti. Kajsarnin vankitornin vanha puuportti sulkeutuu. Pimeässä poika tarttuu tyttöä kädestä, ja kostea viileys ympäröi heidät. Tornista poika löytää kartan vuodelta 1816, ja yöllisen seikkailun jälkeen he tekevät salaisen suunnitelman. Vielä joskus he matkaavat autiolle Gotska Sandönille ja kaivavat esiin hylynryöstäjän aarteen.

Kolmenkymmenen vuoden jälkeen heidän odotuksensa näyttäisi päättyvän. Mutta sitten poikasena kartan löytänyt Erik Hansson löydetään autostaan kuolleena. Ei ole itsestään selvää, liittyykö tähän rikos, mutta kärsimys ja menetetty elämä herättävät lähipiirissä kostoajatuksia.

Läheisellä Gotska Sandönin saarella piilottelee Maria Wern. Hänen on määrä todistaa tärkeässä oikeudenkäynnissä, minkä vuoksi hänen henkeään on uhattu. Samaiselle saarelle matkustaa kuntoutukseen seitsemän kansankodin kolhimaa naista. Myrsky katkaisee sähköt ja yhteydet ulkomaailmaan. Naisia aletaan murhata yksi kerrallaan. Liittyvätkö murhat Erikin kuolemaan ja legendaan hylynryöstäjän aarteesta? Ja ennen kaikkea: moniko selviää saarelta hengissä?