Olen karttanut Laila Hietamiestä. Mielikuvani on, että hänen kirjansa ovat supertylsiä. Ainoa tylsyyden pätkivä elementti on siirappisuus. 100-kirjaa haasteeni takia päädyin kuitenkin tarttumaan jatkosodan Karjalaan ja Viipuriin sijoittuvaan Hylätyt talot, autiot pihat kirjaan. Pitkin hampain.
Yllätys oli suuri. Pidin kirjasta! Se kertoo pääosin siviilien elämästä Karjalan kannaksen puolustuksen murtuessa. Sota tulee voimakkaasti siviilien elämään. Lähes jokaisella on rintamalla mies, veli, isä, poika tai jopa kaikki. Ja liian monella on haudassa sankarivainaja. Karjala on kaaoksessa, sotilaiden taistelutahto on murentunut ylivoiman edessä ja rintamalta karataan. Jokainen toivoo rauhaa.
Puolustus murtuu ja Viipuri menetetään. Kaoottisissa olosuhteissa siviilit evakoidaan, haavottuneita sidotaan kuin liukuhihnalla ja siirretään kauemmaksi rintamalinjasta. Elämä on tyhjän päällä: jos säilyy hengissä, niin missä on koti ja miten pystyy ansaitsemaan elannon perheelleen.
Kirja oli koskettava ja kiinnostava, jopa siinä määrin, että aion lukea sarjan seuraavan osan.
On vuosi 1944. Suontaan pieni kylä Karjalan kannaksella on nyt naisten kylä. Murhe ja toivo sydämessään rakentavat talvisodan evakkomatkalta palanneet naiset ja lapset elämää raunioille; pellot kynnetään, peruna istutetaan. Kunnes sitten eräänä aamuna repeää itäinen taivaanranta jälleen hurjaa jyrinään. Kirjan keskeiseksi tapahtumapaikaksi nousee Viipuri, ennen niin elämäniloinen kaupunki, josta nyt tulee suuren suomalaisen murhenäytelmän keskeisiä näyttämöjä. Mutta jälleen kerran elämä voittaa, vaikka sen saamaa suuntaa on vielä vaikea ymmärtää.
Ei ole totta; miten Hietamiestä (Hirvisaarta) voi hylkiä =)=). Sehän on IHANAA (kaikki muut paisti Minä, Katariina)! Hylätyt talot autiot pihat on sekin sarjan keskeltä. Kiva että teit uuden aluevaltauksen, sellaiset on aina piristäviä.
VastaaPoistaHylkiminen oli ilmeisesti perusteetonta :)
VastaaPoistaNyt pitää vaan hommata Kannas-sarjan seuraava osa.