torstai 4. huhtikuuta 2013

Elif Shafak : Kirottu Istanbul

Kirja kertoo kahden suvun tarinaa. Toinen suku on Turkista Amerikkaan maanpakoon joutuneen armenialaisperheen tarina. Perheyhteisö on tiivis ja armenialaisuutta vaalitaan huolella myös uudessa kotimaassa. Samalla antaumuksella perhe vaalii vihaansa turkkilaisia kohtaan.

Toinen kirjan perhe on melkein tavallinen turkkilainen perhe Istanbulissa. Perheestä poikkeuksellisen tekee se, että miehiä vaivaa sukukirous ja he kaikki kuolevat nuorina.

Perheiden tarinat yhtyvät, kun armenialaisperheen puoliksi amerikkalainen tytär lähtee tutustumaan isäpuolensa perheeseen Istanbulissa. Tämä sysää liikkeelle tapahtumien vyöryn.

Kuvaukset Istanbulista ja etenkin cafe Kunderasta ovat kutkuttavia. Henkilöhistoria on täynnä yllättäviä asioita, jotka kuitenkin pysyvät uskottavuuden rajoissa.Välillä kirjassa muistellaan 1915 (muistankohan vielä vuoden oikein) armenialaisvainoa ja seuraavassa hetkessä chattaillaan netissä.

Kirja on ansainnut kehunsa. Se on on monitasoinen, sekoitus historiaa ja nykyhetkeä maustettuna Istanbulin lumolla.

Minulle kirjan lumoa lisää se, että olen erittäin vaikuttunut Istanbulista. Muistan ensi saapumisen sinne, kun ajoin taksilla kohti hotellia illalla ja näin sinisen moskeijan valaistut tornit, joiden ympärillä lenteli kymmenet mustat linnut. Taksin ikkuna oli auki ja Bosborin lahdelta tuuli sisään. Oli kuin olisi astunut satuun.


Yhdeksäntoistavuotias Asya Kazanci rakastaa Johnny Cashia ja ranskalaisia eksistentialisteja. Nuoren istanbulilaisnaisen kanssa samassa talossa asuvat äiti, tädit, isoäiti ja isoisoäiti, joilla kaikilla on oma taakkansa kannettavanaan. Perheen miehiä vaivaa sukukirous, jonka takia he eivät elä juuri neljääkymmentä ikävuotta vanhemmiksi. Suvun ainoa elossa oleva mies on paennut kirousta Amerikkaan. 

Kun Asyan amerikkalais-armenialainen serkku saapuu vierailulle, nykyisyys ja menneisyys törmäävät voimalla yhteen ja perheen salaisuudet ovat vaarassa paljastua. Kazancin naiset saavat huomata, kuinka vaikeaa on elää menneisyyden kanssa tai toisaalta siitä mitään tietämättä. 

Kirottu Istanbul on Shafakin tunnetuin teos. Se on kiihkeä, kaikkia aisteja hivelevä lukunautinto, joka sekoittaa taitavasti historiaa ja nykypäivää, itää ja länttä, räiskyvää iloa ja syvintä surua. Armenialaisten kohtaloa käsittelevän kirjansa myötä Shafak sai syytteen turkkilaisuuden halventamisesta. Myöhemmin syyte kumottiin.

4 kommenttia:

  1. Täysin samaa mieltä eli Kirottu Istanbul on huipputeos! Olen täydellisen lumoutunut Shafakin tyylistä - ja tämä ilman, että ikinä matkustaisin Turkkiin.

    VastaaPoista
  2. Leena:
    Kirottu Istanbul on tosiaan hieno kirja eikä tarvitse matkustaa Turkkiin nauttiakseen siitä. Mutta siltikin suosittelen Istanbulia - kaupunki aivan yhtä lumoava kuin Shafakin kirjakin. Ja aivan erilainen paikka kuin perinteiset rantakohteet.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En käy perinteisissä matkakohteissakaan, vaan nytkin lähdemme vapun jälkeen alpeille. Omalla autolla Saksan kautta Itävlataan etc. En käy maissa, joissa ei noudateta ihmisoikeuksia tai kohdellaan eläimiä julmasti. Me aina alpeille tai Irlantiin. Ja koko Britannia on vielä kokematta.

      Asumme ison veden rannalla, joten rantalomat eivät meidän juttu ollenkaan.

      Nyt tajusinkin, että olet lukenut tämän kirjan vasta nyt. Hienoa, että uusi Shafak nyt ilmestyi: Lupaan, että pidät.

      Poista
    2. Ehdinkin jo lukea arvostelusi Shafakin uusimmasta. Varmasti luen sen, kunhan saa käsiini.

      Minä olen uutuuksien lukemisessa jälkijunassa. En seuraa aktiivisesti kirjojen ilmestymistä ja suurimman osan lukemistani kirjoista lainaan kirjastosta. Se voi tarkoittaa pitkääkin jonoa, ennenkuin saa uutuuden itselleen saakka.

      Mukavaa Alppi-matkaa.

      Poista