Olipas jännittävä dekkari Janssonilta. Maria Wernillä on varsinainen vyyhti tutkittavanaan. On kadonnut teinityttö, murhattu nainen ja larppiryhmä, joka larppaa öisin kirkon raunioilla. Larppimausteen lisäksi on luurankojenkin tarina vielä selvitettävänä - ei tosin Marian toimesta vaan larppia vetävän Botelin. Sivupohteina kirjassa mietitään kauneutta - voiko olla liian kaunis? Kierroksia tutkimuksiin on siinä vaiheessa lisättävä, kun rikosten määrä kasvaa.
Kaksi viimeksi lukemaani Janssonia
Hylynryöstäjä ja
Murhan alkemia olivat pettymyksiä, mutta nyt on taas Jansson takaisin dekkaristien top 10.
Elokuisessa Gotlannissa vietetään keskiaikaviikkoa. Roolipelejä harrastava ryhmä tapaa öisin kirkon raunioilla, ja esityksen keskiössä on 1100-luvulta peräisin oleva kaksoishauta: murhattujen vanhan miehen ja nuoren naisen lepopaikka. Nuorta naista esittävän kauniin 16-vuotiaan Malvan on vietettävä yö haudassa ja noustava sieltä omin voimin ylös.Kun Malva katoaa salaperäisesti, Maria Wern saa jutun tutkittavakseen. Tytön isä on huolissaan. Näytelmäryhmää johtaa opiskelija Botel Hellsten, joka on lumoutunut Malvan kauneudesta ja haudan salaisuudesta. Onko Botelilla jotain tekemistä Malvan katoamisen kanssa, vai löytyykö syyllinen jostain ihan muualta kuin näytelmäryhmästä? Kun rannalta löydetään kuollut nainen, mysteeri mutkistuu entisestään. Naisen kuolema voi olla onnettomuus, tai sitten se on jotain ihan muuta. Maria Wernin on selvitettävä langat historian, nykyajan ja fantasian yhä tiukemmaksi käyvästä vyyhdistä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti