Lukuvuoden saldo

Vuoden lukukokemukset:

Ehdottomasti paras oli Westön Missä Kuljimme kerran. 

Kakkosena (tosin pitkästi Westön perässä) Sofi Oksasen Puhdistus.

Kolmantena Castillon Äidin pikku pyöveli.

Määrä: 19

Dekkaripuolella vastaan ei tullut mitään kovin ihmeellistä, mutta ei myöskään mitenkään huonoja kirjoja. Marklundin Postikorttimurhat ja Holtin Minkä taakseen jättää olivat parhaat.

Vuoden lukutavoite oli Vellum. Tämä tajuntaa arvartavaksi tituleerattu teos on edelleen kesken. Todennäköisesti pitkään :(

Olen pari kertaa aikaisemmin pitänyt lukupäiväkirjaa. Molemmat jaksot ovat ainakin osittain osuneet sellaiseen jaksoon, kun olen asunut toisella mantereella. Ensimmäinen periodi aikoinaan tutustutti minut amerikkalaisiin "nyky"naiskirjailijoihin ja kehtaakohan tätä tunnustaa Stephen Kingiin. Kimmokkeena lähinnä sikahalpadivari lähelläni. Toinen jakso tutustutti minut chick littiin, koska ainoastaan sitä oli saatavana englanniksi helposti. Ja tuolloin ilmestyi myös Harry Potteria Suomeksi.
Noiden jaksojen aikana luin kahden vuoden aikana yli 40 kirjaa per vuosi. Tämä lukupäiväkirjan pitämisen aikana lukemiseni ei laajentunut mihinkään suuntaan tai uuteen kirjailijaan. Määrä tipahti puoleen aktiivivuosista. Se kyllä selittyy kolmella lapsella :)

Liza Marklund ja James Patterson: Postikorttimurhat

En tiedä, mikä tämän dekkarin kirjoitusprosessi on ollut. Hyvin Liza Marklund tyylistä, mutta suorastaan turboahdettu täyteen toimintaa. Verta ei säästellä. Loppuratkaisun ainekset tavallista paremmat. Jännittävä ja viihdyttävä pläjäys.

Tappajakaksikko etenee halki Euroopan jättäen jälkeensä nuorten pariskuntien runneltuja ruumiita. Uhrit löytyvät hotellihuoneista karmaiseviksi kuvaelmiksi aseteltuina. Ainoa johtolanka on postikortit, joita tappajakaksikko lähettää murhapaikoilta tiedotusvälineille: Berliini, Rooma, Amsterdam – ja Tukholma.

Stortorgetia esittävän postikortin vastaanottajaksi on merkitty iltapäivälehden turhautunut ja ylikoulutettu rikostoimittaja Dessie Larsson, joka äkkiä huomaa olevansa osa kansainvälisen rikossarjan kuumeista selvitysprosessia. Samaan aikaan Tukholmaan saapuu nuhjuinen amerikkalaispoliisi Jacob Kanon, joka seuraa postikorttimurhaajien jälkiä omatoimisesti ja omista syistään. Pian he ovat yhdessä vaarallisen kaksikon jäljillä.

Kajsa Ingermarsson: Matkalaukkumorsian

Kajsa Ingermassonin myöhäisempi teos Keltaisten sitruunoiden ravintola on ollut menestys Ruotsissa. Mellukirpparilla käteeni osui Matkalaukkumorsian. Minulla oli siis odotuksia, koska kyseessä oli tunnettu ja menestynyt kirjailija. Mikä tahansa lentokentän hyllystä satunnaisesti poimittu kevyt chick lit on varmasti parempi kuin tämä. Luin aikanaan loppuun ainoastaan siksi, että olin sairaana eikä ollut parempaa saatavilla. Tämä oli lähinnä tylsä. Ja kyllä ihan samanlaisen juonenkehittelyyn olisin pystynyt itsekin -jopa kuumeessa.

Paulo Coelho: Veronika päättää kuolla

Palaan säännönmukaisesti Coelhon tuotantoon. Odotan edelleen, että se tekisi vaikutuksen. Mitään ei ole tapahtunut. Ei tämänkään osalla. Eihän tässä mitään vikaa ollut, nopeasti luettukin.

Veronika on nuori ja kaunis, hänellä on varma työpaikka ja rakastava perhe. Hän ei ole kuitenkaan onnellinen; hänen elämästään puuttuu jotain. Marraskuun 11. päivän aamuna vuonna 1997 hän päättää kuolla. Veronika ottaa yliannoksen unilääkkeitä - ja herää jonkin ajan kuluttua Viletessä, paikallisessa sairaalassa. Siellä hänelle kerrotaan, että hänen sydämensä on vaurioitunut ja hänellä on vain muutama päivä elinaikaa. Tarina seuraa Veronikaa läpi näiden kiihkeiden päivien. Hän alkaa katsella tarkemmin ympärilleen ja kiinnostuu muista potilaista ja siitä, mitä hulluus oikeastaan on. Veronika ymmärtää, että kaikki elämän hetket ovat seurausta tietoisesta valinnasta elämän ja kuoleman välillä. Veronika päättää kuolla on romaani, joka käsittelee vaikeaa aihetta: kuolemaa. Siitä huolimatta Coelhon onnistuu kirjoittaa siitä lämmöllä, optimismilla ja elämänhalulla.

Claire Castillon: Äidin pikku pyöveli

"Tyttäreni on paras ystäväni; Minä kiljun. Jos äiti ei olisi luonani, kuka sanoisi asiat minulle tuolla tavalla suoraan?; Vaan miten puhua asiasta rikkomatta kotia, meillä on niin hyvä olla täällä yhdessä, ei saa rimpuilla; Sitä paitsi inhoan sitä kun äiti hemmottelee minua, minua alkaa itkettää." Äidin pikku pyöveli -kokoelman yhdeksäntoista novellia kertovat siekailematta niistä kiihkeistä tunteista, joita äidit ja tyttäret toisissaan herättävät. Sillä välinpitämättömiksi he eivät toisiaan jätä. Ohimenevistä päähänpistoista saattaa tulla pakkomielteitä tai painolasteja, odotuksesta tai harhaluuloista syy elää. Kokoelman novelleista tunnistaa nykyihmisen halun olla ikinuori ja välttää vastuuta. Castillonin tarinat näyttävät meille rumuuden ja kuoleman pelkomme ja ihmissuhteita hallitsevan itsekkyyden. Rakkaus ilmenee lukuisin eri tavoin, eikä se aina ole kaunista. Novellit pitävät lukijan pihdeissään loppuun asti, koska jokainen tunnistaa tarinoista niiden pohjalla piilevän totuudensiemenen"

Tätä luin kesällä (ah kuinka ihana kesä olikaan). Lyhyitä novelleja pystyi lukemaan poikien kahlailua vahtiessani. Muutamat tarinat tekivät vaikutuksen. Pidin paljon. Vaikka muutaman tarinan olisin itse jättänyt kirjasta pois, koska pelkällä shokeeraavuus arvolla ei pitäisi noin hyvää kokoelmaa sotkea.

Virpi Hämeen-Anttila: Perijät

Viime aikaiset pokkarini ovat peräisin Mellukirppikseltä :) mikä tietysti rajoittaa valikoimaa. Tämä  ennalta-arvattava kirja oli sujuvasti ja ihan tyylikkäästi kirjoitettu viihderomaani. Suomalainen versio chick litistä.

Kun tv-toimittaja Veera Sipponen palaa lapsuutensa Kiurulaan, hän uskoo löytävänsä ratkaisuja elämänsä solmuihin. Sen sijaan hän huomaa penkovansa rajanaapurinsa talousrikoksia - niiden ytimessä suvun musta lammas Tuomas Stål. Vahva romaani kahden suvun suhteista ja salaisuuksista, jotka ulottuvat sukupolvien taakse.

Eppu Nuotio: Peiton paikka

Juonellisesti jotenkin hajanainen. Onnistuneita tilannekuvauksia ja muistoja menneiltä vuosikymmeniltä. Niin sujuvaa kirjoittamista, että lukaisin nopeasti loppuun, mutta ei tämä nyt mikään lukuelämys ollut.

Kertoo pienen tytön rikkinäisestä perheestä ja elämästä tehtaan varjossa Kekkosen aikaan.

Anne Holt: Minkä taakseen jättää

Varsin viihdyttävä norjalainen dekkari. Puoleen väliin saakka luettuna oli jännittävintä, mitä olen pitkään aikaan lukenut. Loppuratkaisussa dekkaristi punnitaan, eikä tämän loppuratkaisu ollut mitenkään huono.

Yhdeksänvuotias Emilie katoaa matkalla koulusta kotiin. Jäljelle jäävät vain reppu ja kimppu leskenlehtiä. Kuusi päivää myöhemmin kidnapataan pikku Kim. Hän löytyy nopeasti. Kuolleena, ruumiissaan lappu SAIT ANSIOSI MUKAAN.

Inger Johanne Vik, tutkija ja pienen lapsen äiti, on yhtä järkyttynyt kuin muutkin maanmiehensä. Kun Norjan Keskusrikospoliisi pyytää häneltä apua jutun ratkaisemisessa, hän kieltäytyy, vaikka hänellä on tausta FBI:ssa ja hän on juristi ja psykologi.

Mutta sitten katoaa jälleen yksi lapsi. Oslon bussista numero 20, keskellä ruuhka-aikaa. Inger Johanne ei enää voi kieltäytyä tehtävästä…

Margaret Atwood: Nimeltään Grace

Olen aina pitänyt Margaret Atwoodista. Hänen tapansa kirjoittaa on tyylikäs, tarkka ja silti mukaansa tempaava. Nimeltään Grace päätyi minulle tosin niin arkisesta syystä kuin että se oli tosi hyvässä alessa. Kirja loi aivan oman tunnelmansa, josta pidin. Samoin kuin kyseisen aikakauden tarkasta kuvauksesta. Tämäkin kuuluu niihin kirjoihin, joista voin vain ihmetellä, että kuinka joku pystyy niin moniuloitteiseen kuvaukseen. Ja jännähän tuo kirja oli, vaikka eihän siinä juuri mitään tapahtunut.

Ja tässä vaiheessa tuli niin pitkä päivitystauko, että lukujärjestys meni jo sekaisin

Sofi Oksanen: Puhdistus

Ikääntynyt Aliide Truu asuu yksin taloaan Viron maaseudulla. Maa on itsenäistynyt edellisenä vuonna ja maareformi on alkanut. Vanhan naisen arjen katkaisee pihalle pyörtynyt parikymppinen Zara. Tultuaan tajuihinsa Zara kertoo pakenevansa väkivaltaista miestään. Kohtaaminen nostaa Aliiden mieleen repivät muistot nuoruuden traagisesta rakkaudesta ja valinnoista, jotka sinetöivät hänen lähimpiensä kohtalon. Omiin epätoivoisiin ratkaisuihinsa pakotetun Zaran tilanne puolestaan osoittaa, että vaikka aika on toinen, vaino ei ole loppunut, muuttanut vain muotoaan. 

Puhdistuksen syvintä ydintä on petos, johon epätoivoiset tunteet ajavat. Romaani avaa myös Viron vaiettua lähihistoriaa yhden suvun kokemusten kautta. Kirja antaa äänen sodan, kommunismin ja sorron uhreille. 1940-luvulla koettujen nöyryytysten ohella teoksessa nousee esiin nykynaisiin epävakaissa yhteiskunnallisissa olosuhteissa kohdistuva hyväksikäyttö.

Riipaiseva tarina. Tarkkanäköisiä yksityiskohtia. Jännittävä. Koskettava. Lähihistoriaan pureutuva.

Odotukseni oli ilmeisesti liian kovat, koska tämä ei kuitenkaan niitä täysin täyttänyt. En tiedä, mitä kaipasin, ehkä lisää kielen vivahteita ja sävyjä? Ehkäpä minua häiritsi tuo lähes psykoottinen rakkaus? Mutta hyvähän tämä on.

Dan Brown: Kadonnut symboli

Yhdysvaltojen pääkaupunki Washington. 12 tuntia. Jännitystä joka hetki.
 
Professori Robert Langdon saa tavallisena sunnuntaina yllättävän kutsun Washingtoniin vanhalta ystävältään ja oppi-isältään Peter Solomonilta. Langdon halutaan pikaisesti juhlapuhujaksi pääkaupungissa pidettävään tilaisuuteen.

Langdon suostuu äveriään historioitsijan pyyntöön ilomielin, mutta perille päästyään hän huomaa astuneensa keskelle järkyttävää painajaista. Tuntematon taho todistaa mahdollisimman raa'alla tavalla kaapanneensa Peter Solomonin....

Aikoinaan oli aivan myyty Da Vinci koodille, mutta Kadonnut symboli tuntuu idealtaa kuluneelta. Pisteet kyllä kotiin keskivertoa paremmasta ja hiotummasta loppuratkaisusta. Kyllähän tämän kesäpäivä lukaisee, jos ei ole parempaakaan.

Mende Nazer / Damien Lewis: Orja

Orjaksi kaapatun ja vapauteen karanneen Menden tarina. Kirjallisilta avuiltaan kömpelö (nukkuiko kustannustoimittaja?) mutta tarinaltaan tärkeä. On vaikea ymmärtää maailmaa. Itse voi ainakin yrittää vedota siihen, että en tiennyt, että tämäkin vitosen rätin teki joku lapsi epäinhimillisissä oloissa tehtaassa tai että jos ei olisi tehdastyötä, niin sitten nekin lapset olisivat kerjäläisiä tai prostituoituja. Mutta mihin vetoaa orjaa pitävä ja hakkaava maansa kermaan kuuluva? *raskas huokaus*. Ja tälläisen tarinan jälkeen Suomeen syntyminen tuntuu taas ihan lottovoitolta.

Donna Leon: Haurasta lasia

Venetsiassa on ensimmäinen kevätpäivä, ja komisario Brunetti päättää lintsata töistä auttaakseen ympäristöaktivisti Marco Ribettiä, joka on pidätetty mielenosoituksessa. Palatessaan toimistolle hän törmää riidanhaluiseen lasitehtaan omistajaan De Caliin, jonka on kuultu uhkailevan vävynsä Ribettin henkeä Muranon baareissa. Onko mies valmis toteuttamaan uhkauksensa? Muranon lasisaari vetää Brunettia puoleensa. Vakaviksi tutkimukset muuttuvat, kun tehtaan yövartiomies löytyy kuolleena lasinpolttouunin edestä. Mitä tarkoittaa ruumiin vierestä löytyvä Danten Helvetin laitos, joka on täynnä käsinkirjoitettuja kommentteja?

Nämä Donna Leonit ovat kuin Viisikkoja aikuisille. Paljon ihanien ruokien ja maisemien kuvausta. Leonin keskikastia tai jopa alle. Hetken viihdytti. Luettu. Unohdettu.

Nyt onkin kirjoja luettu loppuun, kun olin sairaana.

Leena Lander: Käsky

Käsky sijoittuu vuoden 1918 tapahtumiin. Aina tuntuu yhtä karmaisevalta lukea ajan tapahtumista ja millaiseen hulluuteen ihmiset sortuivat. Ja kuinka heikko on ollut köyhän asema. Ja Ilmari Kiannon sitaatit punaisista - olin tyrmistynyt.

Pidän Landerin kirjoista. Tosin kyllästyttää aikaharppailurakenne. Pidin tästäkin. Mielestäni Landerin paras. Hyvä kakkonen on edelleen alkupään tuotannon Mikaelin kronikka.

Kjell Westö: Missä kuljimme kerran

Olen aina pitänyt Westöstä ja tämä kirja on odotellut minua isäni hyllyssä pari vuotta. Aivan mestarillinen kirja, pystyin suorastaan haistamaan ja maistamaan menneiden vuosien Helsingin tai tuntemaan Hangon auringon poskillani. Siis ihan mahdottoman hyvä kirja -imaisee mukaansa. Kategoriaa, että kuinka joku on voinut keksiä tämän ja kirjoittaa sen niin hienosti.

Seitsemän laajaa jaksoa kuljettavat tarinaa monen suvun ja sukupolven kohtaloissa vuodesta 1905 aina talvisodan kynnykselle, vuodenvaihteeseen 1938 -1939.Kjell Westö todistaa olevansa ihmiskuvaajana omaa luokkaansa. Hän liikkuu sujuvasti työläisten hellahuoneissa ja rikkaiden salongeissa, Vallilan kapakoissa ja kesäisen Hangon tenniskentillä, punaisten valtaamassa pääkaupungissa ja ylhäisön illallisilla.Tarinan keskeisiä hahmoja ovat kaasulyhdynsytyttäjä Enok Kajanderin ja hänen vaimonsa Vivanin poika Allu sekä Eccu Widing, jonka isä Jali on harrastevalokuvaaja ja johtajana rautatiehallituksessa, äiti Atti yläluokan kaunotar, jonka hermot reistailevat. Lucie Lilliehjelm vastustaa aikansa ahtaita moraalisääntöjä, Ivar Grandellin elämää ohjaa aatteen palo.Kjell Westö on tutkinut pääkaupungin ja Suomen historiaa vuosikausia. Tuloksena on pienimpiä yksityiskohtia myöten hallittu kokonaisuus - ehtymätön tarinoiden aarrearkku. Missä kuljimme kerran on myös rakkaudentunnustus Helsingille

Zadie Smith: Kauneudesta

”Aika on sitä miten käyttää rakkautensa.”
Jo viisitoista vuotta Howard Belsey ja hänen arkkivihollisensa Monty Kipps ovat nokitelleet toisiaan samoissa akateemisissa ympyröissä. Jerome, Belseyn ateistiperheen musta lammas, säikäyttää isänsä suunnittelemalla häitä uskonnollisten Kippsien tyttären kanssa, mutta kaikkien onneksi seurustelu paljastuu vain ”romanttiseksi sekoiluksi”. Yhdeksän kuukautta myöhemmin perheiden polut risteävät jälleen, kun sir Monty kutsutaan luennoitsijaksi Howardin yliopistoon ja Kippsit muuttavat Lontoosta Atlantin taakse Wellingtoniin.

Suorapuheiset äidit Kiki Belsey ja Carlene Kipps intoutuvat tuota pikaa aviollisten kulissiensa takaisiin paljastuksiin. Belseyn nuorin vesa Levi harhautuu kapitalismin kultaisilta poluilta ja tomera tytär Zora päättää tehdä vaikutuksen katujen kasvattamaan räppärirunoilijaan. Myös muita epätodennäköisiä suhteita solmitaan, kun Belseyt ja Kippsit ottavat osaa toistensa iloihin ja suruihin.

Kauneudesta on säkenöivän älykäs aikalaisromaani etnisiltä taustoiltaan eroavien perheiden vaiheista ja valinnoista; humoristinen ja polveileva kertomus itsepetoksesta ja anteeksiannosta.

Kauneudesta sijoittui viime vuonna The New York Timesin kymmenen parhaimman teoksen listalle. Kesäkuussa 2006 romaani voitti kaunokirjallisuuden Orange-palkinnon. Teos sai myös Somerset Maugham -palkinnon 2006.

”Kauneudesta on täyteläinen, rikas, moniääninen ja vetävä romaani.” – Jukka Petäjä, Helsingin Sanomat

”Mestarillinen teos!” – Ralf Hermans, Kauppalehti

"Kauneudesta on täydellinen ihmissuhdekertomus: syvällinen, monitasoinen ja konkreettinen. Se koukuttaa ja häiritsee, mutta myös haastaa ajattelemaan." - Mirkka Isotalo, Markkinointi & Mainonta

Kertomus pääsi alkuun hitaanlaisesti, mutta sitten imaisi täysin mukaansa. Tykkäsin. 630 sivun lukaisu vei hetken aikaa ja kirjan henkilöt pyörivät mielessäni muulloinkin kun kirjaa lukiessa. Vielä jälkikäteen olen huomannut miettiväni kirjan juttuja.

Torey Hayden: Toisten lapset

Pieni poika toisteli kaikuna muiden ihmisten puheita ja radion sääennusteita. Kaunis seitsemänvuotias tyttö oli saanut vanhempiensa raa’asti pahoinpitelemänä aivovamman. Vihainen ja väkivaltainen kymmenvuotias poika oli nähnyt, kun hänen äitipuolensa murhasi hänen isänsä. Ujo kaksitoistavuotias tyttö oli erotettu katolisesta koulusta raskauden takia. Yhteistä kaikille neljälle oli se, että heidät sijoitettiin erityisopettaja Torey Haydenin luokalle. He saivat rakastavan ja ymmärtävän opettajan, joka ei koskaan lakannut välittämästä ja joka yhdisti rakkaudetta kasvaneet lapset yhdeksi perheeksi.

Tarinana ehyempi kuin Aavetyttö. Ja mielenkiintoisia väläyksiä koululaitoksen sen hetkisistä näkemyksistä. Minusta ei vieläkään tullut Hayden fania -ei kolahda. Molemmat kirja myytävänä 2€/kpl tai vaihto :)

Torey Hayden: Aavetyttö

Jadie ei koskaan puhunut, ei nauranut, ei itkenyt. Kun Torey Hayden viimein sai taivuteltua tytön puhumaan, mikään hänen urallaan kokemansa ei valmistanut häntä siihen tuskalliseen painajaiseen, jonka Jadie hänelle paljasti. Pieni tyttö oli vankina hirvittävistä muistoista rakennetussa helvetissä, ja opettajalta vaadittiin paljon myötätuntoa, rakkautta ja suurta rohkeuttakin saada ”aavetyttöä” riivaavat pahat henget karkotettua



Sujuvasti kirjoitettu tai kustannustoimitettu. Jotenkin tuli hiukan vaivaantunut ja nolo olo, samaan tyyliin kuin jotain amerikkalaista tilitys tv-showta katsoessa -tuli ihan Ricki Lake show fiilis. 

Åsa Larsson: Musta polku

Åsa Larssonin kirjoihin tutustuin muutama kuukausi sitten, huutonetistä olen hankkinut niitä neljä. Luen mielelläni naisten kirjoittamia dekkareita, jossa on naispäähenkilö. Larssonin esikoiskirja Aurinkomyrsky oli sen verran kiinnostava, että hankin muutkin. Larsson ei mielestäni yllä kolleegansa Liza Marklundin tasolle. Nyt lukemani Musta polku on mielestäni melkein Aurinkomyrskyn veroinen, kaksi muuta suomennettua Sudentaival ja Kunnes vihasi asettuu ovat mielestäni selvästi heikompia.

Talvinen päivä viimaisella Torniojärvellä saa tylyn käänteen, kun pilkkijä löytää kalastajan mökistä naisen ruumiin. Mutta kuka nainen on? Poliisit ovat ymmällään ja pyytävät avuksi murhatutkimuksiin Rebecka Martinssonin, joka on palannut pitkän sairausloman jälkeen Kiirunaan syyttäjäksi. Jäätynyt nainen ei jää murhaajan ainoaksi uhriksi. Yllättäen jäljet johtavat Ugandassa toimivaan kansainväliseen kaivosyhtiöön ja sen kiirunalaissyntyiseen ökypomoon Mauri Kallikseen. Rebecka Martinsson seuraa pahan jälkiä paikallisen kaivosyhtiön kautta Afrikan suurkaupunkeihin - ja joutuu keskelle kansainvälisen rikollisuuden armotonta pelikenttää. Maailmaan, johon ei olisi koskaan halunnut päätyä. 

Ilkka Remes: Isku ytimeen

Ensimmäinen Remeksen kirja Pääkallokehrääjä oli mielestäni erinomainen ja poikkeava muista suomalaisista dekkareista. Suht samalla sapluunalla mielestäni ovat muutkin kirjat rakentuneet eikä Isku Ytimeen ole poikkeus. Toivoin joulupukilta. Ihan viihdyttävä pläjäys.

 Laivakaappaus Itämerellä. Isku huippukokoukseen. 

Patrik Vasama, ydinvoimayhtiölle selkänsä kääntänyt geologi ja Sandrine Denaux, Lääkärit ilman rajoja -järjestön palveluksessa työskentelevä globalisaation vastainen aktivisti, käsittävät pian miten karmaisevalla tavalla nämä kaksi tapahtumaa liittyvät toisiinsa. 

Tikittäväksi aikapommiksi muuttuneen ydinjätelaivan suunnatessa kohti Helsinkiä maailma pidättää hengitystään. 

Häikäilemätön kaappaus saa liikkeelle erään suurvallan tehokkaimmat erikoisjoukot, mutta Patrik ja Sandrine tietävät että tilanne on pahempi kuin kukaan osaa aavistaa – ja ratkaisun avaimet tuntuvat olevan vain heidän käsissään.