Camilla Läckberg : Jääprinsessa

Minulla oli työmatkalla mukana Jääprinsessa. Kylläpä meni muuten aika ankea matka (kone myöhässä, todella täysi, ilmastointi ei oikein pelannut jne.) ihan yhdessä hujauksessa tätä lukiessa. Tarinassa oli jälleen kerran imua ja henkilöt mielenkiintoisia. Tämä ei sentään ollut niin jännittävä, että olisi yöunet kärsineet :)

Kirjasarjaa luen aivan satunnaisessa järjestyksessä ja se toimii niinkin.

Hyvä dekkari!

Lukukuukausi on ollut aktiivinen, blogin pitämisen aikana tulee ennätysten kuukausi. Tämän kirjan myötä olen lukenut yhdeksän kirjaa ja kohta menen lukemaan loppuun sen kymmenennen. Aktiviisuuden yhtenä syynä on tuntien roikkuminen lentokoneissa ja -kentillä. Olen saanut tuostakin tympeydestä jotain itselleni :)

Camilla Läckberg sijoittaa Jääprinsessa-esikoisromaaninsa tapahtumat Ruotsin länsirannikolle talvenhyiseen pikkukaupunkiin, jossa jokainen tuntuu tietävän toisistaan kaiken. Murhenäytelmä syntyy idyllin hämärältä puolelta, suljetun yhteisön kaatuvien kulissien takaa.

Vanhaan kotikaupunkiinsa palaava Erica joutuu kohtaamaan lapsuutensa uudestaan, kun ystävä kahdenkymmenen vuoden takaa, säkenöivä Alexandra, löytyy kuolleena tyhjillään olevan talon kylpyammeesta. Vuodet ovat vieneet Ericaa ja Alexia eri suuntiin; toisesta on tullut tukholmalainen kirjallisuudentutkija ja toisesta tuli menestyksekäs göteborgilainen taidegalleristi. Kuinka kaikkia ihmisiä puoleensa vetänyt, valovoimainen kaunotar olisi voinut tehdä näin rivon itsemurhan? Kenties hänen elämässään oli sittenkin ollut jotakin pahasti pielessä. Erican vaistot vievät hänet keskelle salaisuuksien vyyhtiä. Tutussa ympäristössä kaikki onkin pian aivan vierasta ja outoa.

Katarina Wennstam : Alfauros

Luin aikaisemmin Wennstamin paljon kehuja saaneen Tahran ja minuun se ei tehnyt vaikutusta. Ei dekkarina eikä juuri edes prostituutiota ja ihmiskauppaa kuvaavana kirjana. Tartuin kuitenkin uusimpaan kirjaan Alfaurokseen. Se oli kirja, joka piti ahmaista kerralla.

Tarina siis imaisi mukaansa. Mitä näyttelijä Jack Rappe teki joutuakseen puukotuksen uhriksi? Kuka oli puukottaja? Ja millainen mies Rappe oikein olikaan?

Kirjan juoni pyörii sen ympärillä, että onko rikos pakottaa seksikumppaninsa tekoihin, joihin hän ei halua osallistua. Uhrit tietävät, että heitä on kohdeltu väärin, mutta onko heitä kohdeltu "rikollisen väärin"? Osa pystyisi hankkimaan lääketieteellistä näyttöä. Mutta samalla uhrit miettivät, että koska suostuin tiettyihin asioihin, niin onko se rikos, että partneri teki minulle vielä näin? Hävettää. Leimaantuminen pelottaa. Moni myös ajattelee uramahdollisuuksiaan. Mutta kun yksi on pakotettu kertomaan asiasta, alkaa muutkin puhua.

Se pitää todeta, että syyttäjä Madeleine Edwards ei minusta ole kovin kummoinen hahmo.

Aion ehdottomasti lukea väliin jääneen kirjan.

Näyttelijä Jack Rappe on Ruotsin himoituimpia poikamiehiä. Kun hänet löydetään kotoaan vatsa auki viillettynä, seurapiirielämän pimeät yksityiskohdat alkavat paljastua.Miehen alfauroksen maine tunnettiin, mutta hyväksikäytettyjen nuorten naisten määrä yllättää jopa kokeneen syyttäjän Madeleine Edwardsin.

Marja Björk : Posliini

Kirjan aluksi hetken aikaa kuvittelin jo lukeneeni sen. Jaana asuu pienellä maaseutupaikkakunnalla ja hänen perheolonsa on ovat ahdistavat. On konkurssi, köyhyyttä, äidin uskottomuutta ja lasten asiat eivät vanhempia kiinnosta lainkaan. Piti oikein tarkastaa: samalla lailla alkaa tarina kirjassa "Prole".

Mutta posliinin aihe on vielä rankempi: pedofilia.

Jaana pääsee Helsingissä asuvan tätinsä ja hänen miehensä luokse vierailemaan. Ensimmäistä kertaa hän on aikuisille näkyvä. Joku on kiinnostunut hänestä, juttelee, opettaa ja pitää lähellä.

Jaanasta tulee helppo uhri Kurtille eli Nuutti-sedälle. Jaana janoaa läheisyyttä ja on ymmärtämätön sen suhteen, että mikä on sallittua ja mikä ei. Sillä kukapas Jaanalle olisi sellaisia asioista vaivautunut puhumaan. Keneltä Jaana voisi kysyäkään mitään, kun Nuutti-setä vannottaa olemaan hiljaa. Välillä tyttö miettii, että mitä Nuutti-setä saisi tehdä ja mitä ei. Välillä hiukan nolottaa. Jaanan tunteet heittelehtivät laidasta laitaan ja välillä hän jopa uskoo rakastavansa Nuuttia ja suunnittelee yhteistä tulevaisuutta. Hetkellisessä "rakkauden huumassaan" hän jopa tarjoaa itseään Nuutille. Jaanan ajatusmaailma on jo mennyt sekaisin ja rikki, hän ei enää käyttäydy kuin normaali lapsi. Tosin Jaanan elämä on sellaista sekamelskaa, että siinä ei ole mitään normaalia. Juuri tästä johtuen hyväksikäyttö saa jatkua kenenkään sitä huomaamatta.

Nuutti polkee Jaanan luottamuksen ja terveen kehityksen jalkoihinsa omia sairaita halujaan tyydyttäessään.

Tarina on kirjoitettu Jaanan näkökulmasta. Se on hyvin uskottava ja analyyttinen. Vivahteita on moneen suuntaan. Toki kertomus itsessään on vastenmielinen, mutta se ei tarkoita, että asiasta pitäisi vaieta.

Kun helsinkiläinen täti ja hänen miehensä kaartavat Plymouth Barracudallaan kyläkaupan pihaan, kuusivuotias Jaana on häikäistynyt. Anita on kaunis kuin filmitähti, ja hänen ulkomaalaisen näköinen miehensä puhuu laulavasti ja silittää Jaanaa hiuksista – häntä, joka yleensä on vain tiellä. Pian Jaana pääsee yksin junalla pääkaupunkiin Anitan ja Nuutti-sedän hoiviin. Ylellisessä kodissa, lapsettoman pariskunnan huomion keskipisteenä, hän saa nauttia hellittelystä jota ei ole aiemmin saanut osakseen.

Onnessa lymyää kuitenkin onnettomuus. Jaanan harteille lasketaan raskas salaisuus, eikä kukaan näe hänen hätäänsä ja hämmennystään.

Laila Hietamies : Hylätyt talot, autiot pihat

Olen karttanut Laila Hietamiestä. Mielikuvani on, että hänen kirjansa ovat supertylsiä. Ainoa tylsyyden pätkivä elementti on siirappisuus. 100-kirjaa haasteeni takia päädyin kuitenkin tarttumaan jatkosodan Karjalaan ja Viipuriin sijoittuvaan Hylätyt talot, autiot pihat kirjaan. Pitkin hampain.

Yllätys oli suuri. Pidin kirjasta! Se kertoo pääosin siviilien elämästä Karjalan kannaksen puolustuksen murtuessa. Sota tulee voimakkaasti siviilien elämään. Lähes jokaisella on rintamalla mies, veli, isä, poika tai jopa kaikki. Ja liian monella on haudassa sankarivainaja. Karjala on kaaoksessa, sotilaiden taistelutahto on murentunut ylivoiman edessä ja rintamalta karataan. Jokainen toivoo rauhaa.

Puolustus murtuu ja Viipuri menetetään. Kaoottisissa olosuhteissa siviilit evakoidaan, haavottuneita sidotaan kuin liukuhihnalla ja siirretään kauemmaksi rintamalinjasta. Elämä on tyhjän päällä: jos säilyy hengissä, niin missä on koti ja miten pystyy ansaitsemaan elannon perheelleen.

Kirja oli koskettava ja kiinnostava, jopa siinä määrin, että aion lukea sarjan seuraavan osan.

On vuosi 1944. Suontaan pieni kylä Karjalan kannaksella on nyt naisten kylä. Murhe ja toivo sydämessään rakentavat talvisodan evakkomatkalta palanneet naiset ja lapset elämää raunioille; pellot kynnetään, peruna istutetaan. Kunnes sitten eräänä aamuna repeää itäinen taivaanranta jälleen hurjaa jyrinään. Kirjan keskeiseksi tapahtumapaikaksi nousee Viipuri, ennen niin elämäniloinen kaupunki, josta nyt tulee suuren suomalaisen murhenäytelmän keskeisiä näyttämöjä. Mutta jälleen kerran elämä voittaa, vaikka sen saamaa suuntaa on vielä vaikea ymmärtää.

Juha Vuorinen : Juoppohullun päiväkirja

En ollut tätä aikaisemmin viitsinyt lukea. Koska tiedän, että hyvätkään huumorikirjat eivät yleensä naurata minua, lähinnä vitsinvääntäminen joka asiasta tympii. Omaan käsitykseeni huumorista ei istu televisioiden ikkunasta heittely, laatanheittely, naiminen, käteenveto ja tolkuton viinanjuonti. Vaatimattomasta sivumäärästä huolimatta, Juoppohullun lukemiseen meni pari viikkoa. Vielä suurempi yllätys oli, että kirja kuitenkin nauratti ainakin kerran :)

Juoppohullun päiväkirjan asioksi voitanee lukea se, että kirja on varmasti saanut monia, jotka eivät kategorisesti luke, tarttumaan kirjaan.

Kirja on osa 100-kirjaa lukuprojektiani.

Camilla Läckberg : Kivenhakkaaja

Kirjassa on kaksi erittäin jännittävää tarinaa. Toinen kertoo, kuinka hemmoteltu, manipuloiva ja rikas Agnes-tyttö joutuu naimisiin raskaaksi tullessaan salarakkaansa kanssa, joka on köyhä kivenhakkaaja. Tytöllä on totisesti vaikeuksia sopeutua uuteen elämäänsä, eikä hän kaihda keinoja parantaakseen köyhää elämäänsä. Tarina nivoutuu lopuksi yhteen (Läckbergin tutun sabluunan mukaisesti) nykyajassa kulkevan murhatutkimuksen kanssa. Patrik on saanut tutkittavakseen koulutytön hukkumistapauksen, joka paljastuukin varsin nopeasti murhaksi. Erica tulee myös vedetyksi tutkimuksiin mukaan pienestä vauvasta huolimatta, koska murhatun tytön äiti on hänen tuore, mutta tärkeä ystävänsä.

Molemmat juonet olivat varsin vetävät ja mielestäni hyvin tasapainossa. Melkein pidin enemmän Agnesin tarinasta sen julmuudesta huolimatta.

Tämä oli kirja, jota en malttanut laskea kädestäni vaan se oli ahmittava hetkessä. Tästä tuli hiukan yllättäen suosikkiLäckbergini.

Hummerinkalastaja löytää merrastaan hukkuneen pikkutytön ruumiin, ja tapausta pidetään ensin onnettomuutena. Ruumiinavauksessa käy kuitenkin ilmi, että tytön suussa on jälkiä makeasta vedestä ja saippuasta. Joku on hukuttanut tytön sisätiloissa, riisunut ruumiin ja heittänyt sen lopuksi mereen. Kuka on tappanut 7-vuotiaan Saran näin julmasti? Miksi? Patrik Hedström ja hänen kollegansa Tanumsheden poliisilaitoksella joutuvat jälleen keskelle monimutkaista murhatutkimusta. Patrikin tyttöystävä Erica on juuri saanut heidän ensimmäisen lapsensa, ja suurena apuna raskaiden ensimmäisten viikkojen aikana on ollut juuri pienen Saran äiti. Fjällbackan idyllisen ulkokuoren alla piilee toinen todellisuus - naapurivihaa, sukujen välisiä konflikteja ja jotakin vielä synkempää. Tarinan varhaisimmat jäljet vievät 90-luvulle: joskus menneisyys ei vain päästä otteestaan.

Majgull Axelsson : Toista tietä

Lainasin kirjastosta samalla kertaa kolme Axelssonin kirjaa. Viimeisenä lukuvuoroon pääsi Toista tietä.

Toista tietä kertoo rinnakkain MaryMarien elämästä -tai siis Maryn ja Marien. Kohtalon hetki on kun MaryMarien kroonisesti uskoton aviomies löytyy halvaantuneena kadulta ja nuorta prostioitua syytetään tapahtuneesta. Mitä tapahtuu sairaalassa: surmaako MaryMarie miehensä ja joutuu vankilaan vaiko antaako hän anteeksi ja miehensä elää ja jatkaa omaa elämäänsä edetäkseen ministeriksi.

Historia onnettomuuspäivään on Mary ja Mariella yhteinen, siitä eteenpäin elämä voi jatkua kovin erilaisena. Aluksi kirja on rakenteellisesti hankala lukea, mutta hetken päästä siihen tottuu.

Positiivisesti arvioituna yhteinen historia ja tarinan kaksi loppuvaihtoehtoa on mielenkiintoinen sekä juonellisesti että rakenteellisesti. Negatiivisesti arvioituna haluaisin kokonaisen tarina ja nyt sain vain kaksi erilaista palasta. Myöskään en oikeastaan tykkää tällaisesta rakennekikkailusta. Olen ihan kuin MaryMarie: pidin kirjasta ja en pitänyt kirjasta :)

Puolialaston mies löydetään itäeurooppalaisen kaupungin kadulta. Hän on taittanut niskansa ja halvaantunut, ilmeisesti pudottuaan ikkunasta. Mies tunnistetaan: hän on ruotsalainen Sverker Sundin. Hänen vaimonsa MaryMarie kutsutaan paikalle Tukholmasta. Kun hän istuu miehensä vuoteen vierellä sairaalassa, todellisuus alkaa häilyä. Hän ei enää ole varma siitä kuka on ja miten hänen pitäisi suhtautua avioliittoonsa Sverkerin kanssa.

Seitsemän vuotta myöhemmin MaryMarie on jatkuvasti kahden vaiheilla. Kumpi hän on, Mary vai Marie? Surmasiko hän miehensä vai antoiko hän tämän elää? Joutuiko hän vankilaan vai tuliko hänestä ministeri? Hänen tarvitsee vain sulkea silmänsä, niin toinen mahdollisuus on yhtä tosi kuin toinenkin. Elämän käännekohdissa on vaihtoehtoja – jos hän olisi kulkenut toista tietä, kaikki olisi sujunut eri lailla.

John Irving : Garpin maailma

Garpin maailma on rakennettu oudoista tyypeistä, joiden elämää jaksottavat oudot tapahtumat. Väliaikana hipaistaan tavallista elämää ja rakennetaan pohjaa seuraavalle suunnanjakajana toimivalle tapahtumalle.

Itse voisin oikeastaan todeta Garpista, että hän on vaimonsa ja äitinsä siivellä elelevä nuoria tyttöjä jahtaava elostelija ja heikko kirjailija. Ei mikään miellyttävä tyyppi. Toisaalta hän on myös erittäin omistautunut ja rakastava perheelleen. Garpin kasvatus ei myöskään ollut tavanomaisimmasta päästä. Hänen äitinsä on outo elämää ulkopuolelta tarkkaileva itsenäinen nainen, joka ei halua mahduttautua 40-luvun naisen malliin.

Erikoisia tapahtumia vyörytetään toinen toisensa jälkeen lukijalle. Välillä henkilöt ovat raivostuttavia joskus rakastettavia. Tapahtumamäärästä huolimatta kirja välillä suorastaan junnaa paikallaan.

Itselleni Garpin maailma oli erikoinen sillisalaatti. Sen verran outo oli kudelma, että joudun ihmettelemään, että miksi kirja oli päässyt 100-kirjaa listalle. Minut kirja jätti aika kylmäksi.

Kirja on osa 100-kirjaa lukuprojektiani.

Jenny Fields, kenkämiljonäärin perheen musta lammas ja miestenvihaaja, kirjoittaa omaelämäkerran. Kirjasta tulee hänen tarkoittamattaan feministiliikkeen raamattu. Jenny omistaa elämänsä miesten maailmassa vääryyttä kärsineiden siipirikkojen hoivaamiseen, apunaan lähes kaksimetrinen Roberta, joka ennen sukupuolenvaihdosleikkaustaan oli amerikkalaisen jalkapalloliigan kuuluisin keskikenttämies.

Jennyn avioton poika T. S. Garp on hölkkääjä, painimestari ja valmentaja. Hän on myös kirjailija, joka koko ikänsä turhaan pyrkii yltämään oman
esikoisteoksensa tasalle, ja aviomies, joka ei voi jättää rauhaan sieviä lastenvahteja, vaikka rakastaakin vaimoaan yli kaiken. Perheen sisällä hänen yliherkkä huolensa lasten turvallisuudesta johtaa murhenäytelmään toisensa jälkeen.

Äidin ja pojan ympärille ryhmittyy kirjava joukko omalaatuisia ihmisiä yliopiston opettajista ja lemmenkipeistä lähiörouvista poliittisiin salamurhaajiin. Näiden ihmisten vaiheita kuvataan
mielikuvitusta pursuavassa kertomuksessa, joka on yhtä aikaa kauhistuttava ja hilpeä, vuoroin liikuttava, vuoroin groteski.

Majgull Axelsson : Kuiskausten talo

Naisten tarinat ovat koskettavia, surullisia sekä kiukkua nostattavia, siitä huolimatta, että suurin osa heistä on selviytyjiä. Kiukku kohdistuu useinmiten ympäröivään yhteiskuntaan, jossa miehellä on oikeus nauttia seksuaalisuudestaan myös avioliiton ulkopuolella, mutta vastuunkantaminen jää naiselle. Samoin kuin häpeä. Välillä kiukku kohdistuu kirjan naisiin, miksi he riskeeraavat oman tulevaisuutensa tai antavat käyttää itseään hyväksi.

Kaunis, mutta surullinen kirja.

Upea romaani Augustasta, Alicesta ja Angelicasta on perhetarina. Se kertoo naisista, jotka käyvät henkiinjäämistaistelua eri aikakausina, kukin omalla tavallaan. Tapahtumien keskipisteessä on Augustan talo. Suvun naisille se on muistojen ja satujen paikka, oikea koti. Sieltä saa ahdingossaan turvan Augustan 16-vuotias pojantytär Alice. Kaksi sukupolvea myöhemmin sinne piiloutuu umpikujaan joutunut Angelica, hänkin vasta 16-vuotias, mutta jo kaiken nähnyt ja kokenut. 
Perheen yllättävät vaiheet paljastuvat vähän kerrallaan; ne punoutuvat yhteen naisten oman elämäntilanteen kanssa. Entisaikaan oli rankkaa olla nainen, esimerkiksi aviottoman lapsen synnyttäminen oli suuri häpäe. Nykynaisillakin on silti omat ongelmansa - usein ne ovat hätkähdyttävän samanlaiset kuin edellisillä sukupolvilla. Romaani yhdistää taitavasti jännittäviä tapahtumia, jokapäiväistä elämää ja tarinoiden lumoa. Majgull Axelsson ymmärtää arjen runoutta ja osaa tuoda se lukijoiden nautittavaksi.