jotka kantasuomalaisille teinitytöille ovat itsestään selviä. Hän haluaisi
hengailla kaupungilla, surffata netissä, käydä leffoissa ja bileissä, mutta isällä on muita suunnitelmia. Niihin eivät kuulu huulipuna, korvakorut ja farkut, joihin Anis pukeutuu salaa isän ja veljien haukkapartiolta. Ainakaan niihin eivät kuulu pojat, etenkään eräs Luka, joka haluaa pelastaa Kuolleenmeren, ja jonka Anis tapaa Al Goren ilmastoluennolla.
Samaan aikaan taiteilijaäidin tytär Zahra, entiseltä nimeltään Alla
Pohjola, pukee ylleen niqabin, jolla peittää vartalonsa kuvat ja arvet,
jotka muistuttavat entisestä elämästä. Zahra on päättänyt palata
kotiin, kääntyä islamilaiseksi. Huivinsa alla hän on uusi, puhdas ja tahraton. Hän löytää muitakin kotiinpalaajia, perustaa Halajan-ryhmän ja järjestää islamilaisuuteen tutustuttavan tapahtuman. Kun Aniksen ja
Zahran tiet risteävät, kummankin elämä muuttuu lopullisesti.
En ole pitkään aikaan lukenut mitään. Arvostetut kaunokirjallisuusteokset jäävät kaikki kesken, tunnun kaipaavan viihdyttävämpää tai ainakin nopeatempoisempaa kerrontaa. Tämän kirjan lukaisin viikonlopussa. Kirja on toki ajankohtainen, varmaan kirjailija on tehnyt paljonkin taustatutkimusta. Mutta minusta kirja oli liian kärjistävä ja loppu sensaatiohakuinen. Muilta osin Snellman kuvaa mielestäni hyvin kahden kulttuurin välissä tempoilua ja nuorten naisten halua määrätä itse kehostaan ja elämästään.
Olen aina pitänyt Snellmannista, eikä tämäkään ollut hassumpi. Tässä vaan olisi ollut aineksia vielä parempaan.
