Richard C. Morais : Herkullinen elämä

Näin ensin kirjasta tehdyn elokuvan. Oikeastaan järjestys oli hyvä. Leffaversio oli kevyempi ja romantiikalla höystetty. Kirja puolestaan sisälsi enemmän kuvausta ravintola-alasta, kilpailusta sen sisällä, Michelinin tähtien tuomista mahdollisuuksista ja kamppailusta pitää ravintola voitollisena. Minua kiinnosti kovasti fine dining bisneksen kuvaus. Elokuva puolestaan keskittyi hekumoimaan ruualla, raaka-aineilla ja hyödynsi värikkäitä henkilöhahmoja.

Elokuvan voimakkaat personaat kuten Hassanin isä ja muu perhe jäävät kirjassa aika lailla sivuosaan, viehättävästä kokki Margueritesta puhumattakaan. Oikeastaan kaikki muut kuin ravintolabisnes ja Hassan itse ovat kirjassa sivuosassa. Elokuvan henkilöhahmot olivat kirjan hahmoja huomattavasti mielenkiintoisammat. Se kyllä jäi mietityttämään, että voiko Hollywoodissa tehdä elokuvaa lainkaan ilman romanttista pääparia? Hyvin kauas kirjasta osui elokuvan tulkinta :)

Pidin molemmista sekä leffasta että kirjasta ja juurikin tässä järjestyksessä.

Chef Hassan Haji kertoo elämänsä tarinaa, joka tulvii eksoottisia tuoksuja ja veden kielelle tuovia makuelämyksiä. Kertomus kulkee Mumbaista Pariisiin, isoisän vaatimattomasta ravintolasta haute cuisinen korkeimmalle tasolle. Perhe joutuu lähtemään juuriltaan ja päätyy syrjäiseen ranskalaiskylään, jonne he perustavat paikkakunnan ensimmäisen intialaisen ravintolan. Vastapäisen gourmet-ravintolan omistaja, kopea Madame Mallory, käynnistää huimat mittasuhteet saavuttavan kulinaarisen sodan. Täältä alkaa Hassanin matka Pariisin ravintolaelämän huipulle. Menestyksen aineksiin kuuluu myös monta mitallista yllättäviä käänteitä ja kirpaisevia tappioita.

Herkullinen elämä on hyväntuulinen ja yltäkylläinen suku- ja ruokaromaani ja ylistetty myyntimenestys. Kirja vie lukijansa runsauttaan notkuville toreille, värikkäisiin kauppahalleihin ja ravintolakeittiöiden kiihkeärytmiseen maailmaan.

Jonas Jonasson : Satavuotias joka karkasi ikkunasta ja katosi

Tämä loppukesän pokkarihan meinasi jäädä kokonaan bloggaamatta. Jonasson kertoo fanittaneensa Arto Paasilinnaa ja Jonassonilla onkin samanlaista veijarimaista juonenkuljetusta ja huumoria kuin Paasilinnalla. Kun Paasilinna oli parhaassa vedossaan, minäkin fanitin häntä. Siksi tartuin tähän ruotsalaiseen myyntimenestykseen suurin odotuksin.

Juoni lähtee liikkeelle siitä, kun Allan päättää satavuotispäivänään karata vanhainkodista. Bussiasemalla hän tulee ryöstäneeksi rikollisliigan rahoja. Allan aloittaa pakomatkansa, jonka aikana moni henkilö liittyy hänen seurueeseensa. Välillä Allan muistelee vaiheitaan. Niissä riittääkin muistelemista, koska Allan on vaikuttanut hyvin moneen maailman tapahtumaan ja tavannut suurimman osan mahtivaltioiden päämiehistä.

Tarina rullaa suurimmaksi osaksi sujuvasti eteenpäin ja tapahtumien moninaiset käänteet pitävät mielenkiinnon yllä. Ei tämä Paasilinnan Jäniksen vuoden tasolle yllä, mutta onnistunut veijaritarina. Suuret odotukseni eivät täysin täyttyneet.

Nokkelan humoristisessa kertomuksessa satavuotias Allan Karlsson seikkailee läpi Euroopan lähihistorian ja onnistuu karkumatkallaan sekoittamaan koko Ruotsin.

Jörgen Brekke : Uneton

Jörgen Brekke pyörittää esikoisestaan tuttua kahta rinnakkaista tarinaa, jotka kiertyvät vanhan kehtolaulun ympärille.

Nykyajassa edellisestä kirjasta tuttu Odd Singsaker saa tutkittavakseen murhan, jossa ruumiin päälle on jätetty antiikkinen muokattu soittorasia. Soittorasia soittaa tuntematonta vanhaa kehtolaulua. Nuori nainen on pahoinpidelty ja hänen äänihuulensa on leikattu pois. Singsaker toivoo tapauksen olevan yksittäinen, mutta pian lähistöltä katoaa toinen nuori tyttö. Alkaa taistelu aikaa vastaan. Onnistuuko Singsaker selvittämään murhaajan ennenkuin murhaaja tappaa sieppaamansa tytön.

Felicia Stone on muuttanut Norjaan ja asuu yhdessä Singsakerin kanssa ja yrittää työllistyä Norjassa. Tutkinnan aikana Oddin ja Felician alkaa äkkiä rakoilla.

Vuoden 1767 tarinassa Trondheimin poliisimestarilla on niin ikään murhamysteeri selvitettävänä. Rannalle on huuhtoutunut kuollut mies, joka tunnistetaan alueella kierrelleeksi trubaduuriksi. Tuntemattoman trubaduurin kohtaloa ei kaupunkilaisia kiinnosta, mutta poliisimestari ei voi jättää arvoitusta selvittämättä.

Kirja oli varsin jännittävä. Minua alkoi häiritsemään väkivallan määrä ja raakuus. Aloin kaipaamaan Guido Brunettia ja Venetsiaa tai Mma Ramotswea ja Botswanaa. Ehkä näitä kahta Brekken kirjaa ei olisi kannattanut lukea peräkkäin.

Trondheim 2011. Nainen löydetään lumen hautaamana. Ruumiin päälle on jätetty antiikkinen soittorasia. Tapausta tutkiva Odd Singsaker kuuntelee vanhaa kehtolaulua, ja murhaaja etsii sille täydellistä tulkitsijaa.Trondheim 1767. Poliisimestari selvittää kuolleen trubaduurin tapausta, vaikka kaupungin asukkaat soisivat hänen mieluummin käyttävän aikansa ilotyttö- tai edes puhtaanapitoongelmien ratkaisemiseen.Uneton 2013. Jørgen Brekke pyörittää suvereenisti tavaramerkikseen vielä muodostuvaa kahden aikatason mysteeriä. Uneton on älykkyydessään viihdyttävää, tyylikästä jännitystä, jonka henkilöissä on kylliksi outoutta ollakseen kiehtovia ja arkisuutta ollakseen aitoja. Mukana on myös ripaus romantiikkaa ja - ikävä kyllä - myös ryppyjä rakkaudessa

Jörgen Brekke : Armon piiri

Kirjastonhoitaja oli asetellut minulle tuntemattoman norjalaisen Jorgen Brekken esikoisteoksen tyrkylle kirjastossa. Kannessa oli suitsutusta tästä dekkariesikoisesta, joten päätin kokeilla.

Kirjasssa kulkee rinnakkain kaksi tarinaa. 500 vuoden takainen tarina parturista ja hänen mukaansa päätyvästä nuoresta pojasta ja parturin kiinnostuksesta anatomiaan. Nykypäivän tarina alkaa raa'alla ja erikoisella murhalla, jossa uhri löytyy nyljettynä tunnetusta amerikkalaisesta museosta. Tarina siirtyy pian Norjaan, josta löytyy toinen uhri arvokkaita teoksia säilyttävästä kirjastosta. Norjan tutkintaa johtava Singsaker saa avukseen amerikkalaisen kolleegan Stonen. Tutkinnan ainoaksi johtolangaksi muodostuu vanha, arvokas pergamentti.

Singsakerissa yksinäinen ja ongelmainen etsivähahmo on viety vielä tavanomaista pidemmälle. Singsaker on yksinäinen, eronnut ja vieraantunut lapsestaan ja juuri palannut töihin pitkältä sairauslomalta aivokasvainleikkauksen jäljiltä. Tällä kertaa "sad, lonely rider" toimii :)

Varsin kelpo dekkari.

”Monet luulevat, että tärkeintä on murhaajan paljastaminen, vaikka oikeasti on tärkeintä paljastaa kirjailija.” 
Bergen, Norja 1528. Kerjäläismunkki on tullut tänne kaukaa, sillä täällä asuu parturi, jolla on kristikunnan parhaat veitset…
Richmond, elokuu 2010. Edgar Allan Poe -museon kuraattori Efrahim Bond löytyy museon pihalta nyljettynä. Ennen kuolemaansa hän ehti hetken iloita keskiaikaisesta aarteestaan. Rikosta tutkiva Felicia Stone ehtii niin ikään onnitella itseään siitä, että jaksoi olla hereillä kirjallisuudentunneilla…
Trondheim, syyskuu 2010. 38-vuotias Gunnerus-kirjaston vahtimestari Jon Vatten tietää, ettei hän saisi juoda alkoholia lainkaan. Niin kuitenkin käy, ja pian kirjaston suurin aarre, keskiaikainen anatomiaa käsittelevä Johanneksen kirja saa seurakseen nyljetyn naisihmisen. Komisario Odd Singsaker olikin jo melkein ehtinyt toipua aivokasvainleikkauksestaan…