Tämä loppukesän pokkarihan meinasi jäädä kokonaan bloggaamatta. Jonasson kertoo fanittaneensa Arto Paasilinnaa ja Jonassonilla onkin samanlaista veijarimaista juonenkuljetusta ja huumoria kuin Paasilinnalla. Kun Paasilinna oli parhaassa vedossaan, minäkin fanitin häntä. Siksi tartuin tähän ruotsalaiseen myyntimenestykseen suurin odotuksin.
Juoni lähtee liikkeelle siitä, kun Allan päättää satavuotispäivänään karata vanhainkodista. Bussiasemalla hän tulee ryöstäneeksi rikollisliigan rahoja. Allan aloittaa pakomatkansa, jonka aikana moni henkilö liittyy hänen seurueeseensa. Välillä Allan muistelee vaiheitaan. Niissä riittääkin muistelemista, koska Allan on vaikuttanut hyvin moneen maailman tapahtumaan ja tavannut suurimman osan mahtivaltioiden päämiehistä.
Tarina rullaa suurimmaksi osaksi sujuvasti eteenpäin ja tapahtumien moninaiset käänteet pitävät mielenkiinnon yllä. Ei tämä Paasilinnan Jäniksen vuoden tasolle yllä, mutta onnistunut veijaritarina. Suuret odotukseni eivät täysin täyttyneet.
Nokkelan humoristisessa kertomuksessa satavuotias Allan Karlsson seikkailee läpi Euroopan lähihistorian ja onnistuu karkumatkallaan sekoittamaan koko Ruotsin.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti