keskiviikko 11. tammikuuta 2012

Anne Holt : 1222

Olipas jännittävä dekkari! Miehenikin piti tästä, vaikka ei ole dekkarien ystävä. Tätä kehuttiin kunnianosoituksena Agatha Chriestielle, mutta minusta tämä pesee Christien. Tokihan tässä on vaikutteita ja tyyliäkin häneltä. Ainakin siinä mielessä, että onnettomuudesta ja eristyksiin joutumisesta johtuen kaikki tutkintavälineet puuttuvät -jäljelle jää vain tarkkailu ja päättelykyky. Minusta Christiemäisyyden rikkoo toivotulla tavalla se, että vaikka joukossa on murhaaja, lukijan ei tarvitse "sydän kurkussa" pelätä, että ruumiita tulee urakalla ja se olisi aivan sattumanvaraista. Selvää on, että asiat tapahtuvat syystä, mutta mistä syystä? Vinkkejä on mukavasti ripoteltu matkalle.

Päähenkilö, Hanne Wilhelmsen, on kerrankin päähenkilö joka on uskottavasti kompleksinen sekä ulkopuolinen tarkkailija.

Tämä oli minusta aivan eri luokkaa kuin viime lokakuussa lukemani Julkkismurhat. Varmaan luen lisää Holtia.

Norjan historian rajuin lumimyrsky suistaa matkustajajunan raiteiltaan syrjäisessä tunturinkolkassa. Henkiinjääneet hakevat suojaa läheisestä tunturihotellista, joka on suljettu talveksi. Aamun valjetessa yksi matkalaisista, julkkispappi Cato Hammer, löydetään kuristettuna. Henkiinjääneideen sekalaisessa seurakunnassa lymyää tappaja.

1 kommentti:

  1. Kiva löytää tämä blogisi, olet lukenut samanlaisia kirjoja ja hauskasti olemme ihan samaa mieltä vaikkapa näistä kahdesta Anne Holtista.

    VastaaPoista