Moni on suositellut Yösyöttöä minulle ja aivan sattumalta muistin kirjan kirjastossa. Itsellänihän ei ole kovin pitkään vauva/taaperoajasta, joten moni asia on tuoreessa muistissa. Vaikka kirja esittää monta asiaa karrikoiden, ne eivät ole vailla todellisuuspohjaa. Lapsen kanssa toki pärjää, vaikka soseet, kehitysvaiheet, vaippaihottuman hoitovinkit, haalareiden teipatut saumat, olisivat hepreaa. Se vaan on niin, että kyseisten asioiden hallinta (ja pakkaus) tekevät arjesta niin paljon sujuvampaa. Naisille se tieto vaan jostain kertyy, yleensä miehille ei. Siten voin vaan kuvitella lähes turvaverkottoman yksinhuoltajaisän paineita.
Itselleni kirjan herkullisimpia kuvauksia oli se, kuinka naiset kuvattiin ensin vain lastensa kautta. Kuinka nainen joutuu laittamaan ison osan muusta minästään hyllylle tai tauolle tullessaan äidiksi. Ja sitten lopulta raotettiin äitienkin kohdalla verhoa, heillä oli ammatti, mielipiteitä, tavoitteitakin. Tuoreen äidin sairastumisen kuvaus jää pintapuoliseksi, siihen olisin toivonut lisää syvyyttä tai sitten pienempää osuutta kirjassa.
Tämä oli niitä kirjoja, jotka on pakko ahmaista kerralla. Pidin.
"Hyvästi seksi, baari-illat ja juttukeikat. Tervetuloa puklurätti, äidinmaidonvastike ja Teletapit. Mutta mistä hitosta tällainen äijä löytää ne kivikautiset äitigeenit?"
Avioliitto. Asuntolaina. Auto. Toimittajana työskentelevän Antti Pasasen elämä on mallillaan ja Pia-vaimo viimeisillään raskaana.
Kunnes Naistenklinikan edessä kaikki muuttuu. Tuhiseva käärö syliinsä tyrkättynä Antti katsoo, kun taksin perävalot häipyvät näkyvistä, taksin takapenkillä Pia ja heidän tulevaisuutensa ydinperheenä.
