maanantai 28. heinäkuuta 2014

Carlos Ruiz Zafón : Enkelipeli

Köyhistä oloista peräisin David Martin pääsee töihin kustantamoon ja päätyy kirjoittamaan hyvin myyvää hömppäkirjallisuutta. David uskoo, että hänestä olisi paljon enempäänkin, mutta hän sairastuu ennenkuin pystyy omalla nimellä todistamaan kykynsä. Niinpä hän hyväksyy salaperäisen Corellin tarjouksen kirjoittaa Corellille uusi "raamattu" ja tulla samalla rikkaaksi ja kuolemattomaksi. Kirjan kirjoittaminen vetää David yhä syvemmälle synkeään maailmaan.

En ollut kummemmin viehättynyt aiemmin lukemastani Enkelipelin sisarkirjasta Tuulen varjosta. Siinä juonen kuljetus oli parempaa, mutta olin pettynyt loppuratkaisuun. Sitä lukiessani mietinkin usein, että näin surrealistista juonta on vaikea lopettaa hyvin. Osan Enkelipelin lukuajasta mietin jo etukäteen, että onko sen loppuratkaisu vielä surkeampi, koska juonen kuljetus oli heikompi ja osa tapahtumista vielä oudompia ja valitettavasti juonen osalta aivan irrallisia. Onneksi Enkelipelissä oli sentään loppuratkaisu onnistuneempi. Juonen tyhjien kiekuroiden ohella se kärsi myös ajoittaisesta pahasta tyhjäkäynnistä.

Kirja olisi saattanut jäädä keskenkin, mutta se oli mukanani reissussa ainoana kirjana. Moni hehkuttaa Carlos Ruiz Zafónia, mutta minuun hän ei ole vielä tehnyt vaikutusta.

Sinettilakan vaakunassa on enkeli siivet levällään, ja kuoressa David Martínin nimi. Salaperäinen pariisilaiskustantaja Andreas Corelli lupaa tehdä nuoresta kirjailijasta rikkaan ja kuolemattoman. Onnettomat olosuhteet ja epätoivoinen rakkaus saavat Davidin hyväksymään Corellin tarjouksen.Hinta on kovin mahdollinen. David johdatetaan Unohdettujen kirjojen hautausmaalle, joka kuiskii hänelle salaisuuksiaan. Myös lukija on vietelty.Lumoava kirjallinen mysteeri, ylistyslaulu Barcelonalle, rakkaustarina ja kauhukertomus - tätä kaikkea on Enkelipeli, Tuulen varjo -romaanin paha sisarpuoli.

maanantai 14. heinäkuuta 2014

Tarquin Hall : Vish Puri ja nauruun kuolleen miehen tapaus

Tämä oli toinen lukemani Tarquin Hallin dekkari. Päähahmo on vallan mainio "Mitä yksityisempien etsivien" omistaja ja pääetsivä Vish Puri. Toisin kuin monet eurooppalaiset dekkarivastineensa Vish Puri ei ole viinaanmenevä eikä traagisesti yksinäinen hahmo. Vish Puri on chiliin ja rasvaiseen ruokaan menevä perheellinen mies, jonka ympärillä häärii vaimo, toimistolla henkilökunta, kotona palveluskunta ja välillä myös aikuiset lapset. Eikä unohdeta Purin äitiä, jolla on myös etsiväntaitoja. Varsinainen iloinen sekamelska :)

Nämä dekkarit eivät ole jännittäviä vaan sellaisia leppoisia ja viihdyttäviä. Parasta on Intian tapojen ja elämän kuvaus. Tykkään.


Tohtori Suresh Jha on Delhin rationalismi- ja koulutuslaitoksen perustaja, Intian oma James Rand, joka tunnetaan nimellä ”gurunmurtaja”. Hänen kuolemakseen koituu kuitenkin tuhon nelikätisen jumalattaren Kalin miekka keskellä puistoa, Jhan naurupiirin aamuharjoitusten aikaan. 

Tapauksesta nousevan kohun keskellä poliisi pyytää apua Intian mitä yksityisimmältä etsivältä, Vish Purilta, joka uskoo aivan toisenlaisiin ihmeisiin. Yksi kerrallaan Puri ratkoo pulmia, jotka pitävät lukijan tiukasti otteessaan. Tutkimukset vievät Purin apureineen Delhin slummeista Gangesin varren pyhään kaupunkiin, usean ruokakojun kautta, ja lopulta hänen onnistuu paljastaa henkisyyden, tieteen ja paheellisuuden vyyhti, joka hakee vertaistaan Intian historiassa – ja Vish Purin tapausarkistoissa.
Samaan aikaan Purin äiti selvittää kaikessa hiljaisuudessa, varsinkaan pojalleen mitään kertomatta, kuka varasti hyväntekeväisyystilaisuuden varat.

lauantai 12. heinäkuuta 2014

Lars Kepler : Tulitodistaja

Tulitodistajassa Joona Linna sekaantuu jälleen rikostutkintaan, jossa tutkitaan lastenkodin asukkaan ja työntekijän raajaa murhaa. Oman mausteensa keitokseen lisää "näkijä", joka itsekin pelästyy, koska tuntee tutkinnan alla olevan tapauksen yhteydessä todellakin näkevänsä tapahtumia. Juoni on jännittävä ja mukaansatempaava, silti kirjan parasta antia on kuitenkin tiedot Joona Linnan menneisyydestä. Eräs henkilö nimittäin etsii Joonaa ja se tarkoittaa, että asioita menneisyydestä pulpahtaa esille.

Tämäkään ei ollut Hypnotisoijan veroinen, mutta parempi kuin Paganini ja paholainen.

Tulitodistaja on kolmas, itsenäinen osa Lars Keplerin huikeaan menestykseen nousseessa rikosromaanisarjassa, jonka keskushahmo on suomalaistaustainen Joona Linna.Tyttöjen nuorisokodista löytyy raa'asti surmattu teini, mutta todistajia ei ole ja kukaan ei puhu poliisille. Voiko syyllinen olla toinen tyttö? Kun poliisin vihjepuhelimeen alkaa tulla omituisia, epätoivoisia soittoja, Joona Linna matkustaa syrjäiseen Birgittagårdenin tyttökotiin tutkimaan mysteeriä, jonka takaa paljastuva totuus roihuaa julmana kuin tulinen järvi.Tulitodistaja on Kepleriä parhaimmillaan: pohjoismainen dekkari, jossa on hengästyttävä juoni ja kiinnostava keskushahmo.

tiistai 8. heinäkuuta 2014

Lars Kepler : Paganini ja Paholainen

Koska Hypnotisoija oli niin jännittävä, halusin lukea mahdollisimman pian sarjan seuraavan osan. Paganini ja paholainen ei yltänyt Hypnotisoijan tasolle - ei edes lähelle. Kirja oli ajoittain jännittävä. Se oli ehkä enemmän toimintatrilleri kuin dekkari.

Juonenkulkukin alkoi käydä epärealistiseksi, etenkin kun virkavaltaa ja sivullisia tapettiin oikeastaan tyhjän takia. Pääpahiksen toiminta tuntui epäuskottavalta. Mutta kyllähän tämän lukaisi.

Hengästyttävän vauhdikas trilleri arkaluontoisista asekaupoista, kiristyksestä, viulunsoitosta - ja kuolemankin ylittävästä sopimuksesta paholaisen kanssa.

torstai 3. heinäkuuta 2014

Candace Bushnell : Hissillä huipulle

Olen lukenut muutaman Candace Bushnellin kirjan ja jokaisessa niissä minua on vaivannut juonen hajanaisuus. Henkilöitä on paljon, rikkauksien kuvausta vielä enemmän ja irrallisia tapahtumia eniten. Tämä saattoi olla jopa paras lukemistani, sillä tässä oli yksi yhteinen kiinnekohta: Manhanttanin arvokiinteistö, jonka ympärillä kaikki pyöri.

Tällä kertaa Manhattanin raharikkaiden elämä oli kuvattu niin, että loisto meni välillä överiksi ja varallisuudesta nauttiminen varakkaan elämän suorittamiseksi. Tästä tuli välillä mieleen Muumitarina Mymmelistä ja 50 karaatin timantista. Paitsi, että Muumitarina oli parempi :)

Arvioni: ihan ok hömppää.

Manhattanilla sijaitsevaan arvokiinteistöön muuttaa nelikymppinen näyttelijä Schiffer Diamond. Diamondin nuoruudenrakkaus, palkittu kirjailija ja käsikirjoittaja Philip, asuu edelleen talossa. Mutta nyt sängyn kautta Philipin elämään ujuttautuu myös 19-vuotias Lola.Samoihin aikoihin kiinteistön suurin asunto jää tyhjilleen ja asukkaat riitaantuvat keskenään, sillä yksi jos toinen kokee velvollisuudekseen huolehtia henkilökohtaisesti huoneiston kohtalosta. Lopulta asuntoon muuttaa Paul Rice, rahoitusmaailmassa omaisuutensa hankkinut miljonääri. Hyvin pian naapurit huomaavat tehneensä pahan virheen...