Majgull Axelsson : Toista tietä

Lainasin kirjastosta samalla kertaa kolme Axelssonin kirjaa. Viimeisenä lukuvuoroon pääsi Toista tietä.

Toista tietä kertoo rinnakkain MaryMarien elämästä -tai siis Maryn ja Marien. Kohtalon hetki on kun MaryMarien kroonisesti uskoton aviomies löytyy halvaantuneena kadulta ja nuorta prostioitua syytetään tapahtuneesta. Mitä tapahtuu sairaalassa: surmaako MaryMarie miehensä ja joutuu vankilaan vaiko antaako hän anteeksi ja miehensä elää ja jatkaa omaa elämäänsä edetäkseen ministeriksi.

Historia onnettomuuspäivään on Mary ja Mariella yhteinen, siitä eteenpäin elämä voi jatkua kovin erilaisena. Aluksi kirja on rakenteellisesti hankala lukea, mutta hetken päästä siihen tottuu.

Positiivisesti arvioituna yhteinen historia ja tarinan kaksi loppuvaihtoehtoa on mielenkiintoinen sekä juonellisesti että rakenteellisesti. Negatiivisesti arvioituna haluaisin kokonaisen tarina ja nyt sain vain kaksi erilaista palasta. Myöskään en oikeastaan tykkää tällaisesta rakennekikkailusta. Olen ihan kuin MaryMarie: pidin kirjasta ja en pitänyt kirjasta :)

Puolialaston mies löydetään itäeurooppalaisen kaupungin kadulta. Hän on taittanut niskansa ja halvaantunut, ilmeisesti pudottuaan ikkunasta. Mies tunnistetaan: hän on ruotsalainen Sverker Sundin. Hänen vaimonsa MaryMarie kutsutaan paikalle Tukholmasta. Kun hän istuu miehensä vuoteen vierellä sairaalassa, todellisuus alkaa häilyä. Hän ei enää ole varma siitä kuka on ja miten hänen pitäisi suhtautua avioliittoonsa Sverkerin kanssa.

Seitsemän vuotta myöhemmin MaryMarie on jatkuvasti kahden vaiheilla. Kumpi hän on, Mary vai Marie? Surmasiko hän miehensä vai antoiko hän tämän elää? Joutuiko hän vankilaan vai tuliko hänestä ministeri? Hänen tarvitsee vain sulkea silmänsä, niin toinen mahdollisuus on yhtä tosi kuin toinenkin. Elämän käännekohdissa on vaihtoehtoja – jos hän olisi kulkenut toista tietä, kaikki olisi sujunut eri lailla.

Majgull Axelsson : Kuiskausten talo

Naisten tarinat ovat koskettavia, surullisia sekä kiukkua nostattavia, siitä huolimatta, että suurin osa heistä on selviytyjiä. Kiukku kohdistuu useinmiten ympäröivään yhteiskuntaan, jossa miehellä on oikeus nauttia seksuaalisuudestaan myös avioliiton ulkopuolella, mutta vastuunkantaminen jää naiselle. Samoin kuin häpeä. Välillä kiukku kohdistuu kirjan naisiin, miksi he riskeeraavat oman tulevaisuutensa tai antavat käyttää itseään hyväksi.

Kaunis, mutta surullinen kirja.

Upea romaani Augustasta, Alicesta ja Angelicasta on perhetarina. Se kertoo naisista, jotka käyvät henkiinjäämistaistelua eri aikakausina, kukin omalla tavallaan. Tapahtumien keskipisteessä on Augustan talo. Suvun naisille se on muistojen ja satujen paikka, oikea koti. Sieltä saa ahdingossaan turvan Augustan 16-vuotias pojantytär Alice. Kaksi sukupolvea myöhemmin sinne piiloutuu umpikujaan joutunut Angelica, hänkin vasta 16-vuotias, mutta jo kaiken nähnyt ja kokenut. 
Perheen yllättävät vaiheet paljastuvat vähän kerrallaan; ne punoutuvat yhteen naisten oman elämäntilanteen kanssa. Entisaikaan oli rankkaa olla nainen, esimerkiksi aviottoman lapsen synnyttäminen oli suuri häpäe. Nykynaisillakin on silti omat ongelmansa - usein ne ovat hätkähdyttävän samanlaiset kuin edellisillä sukupolvilla. Romaani yhdistää taitavasti jännittäviä tapahtumia, jokapäiväistä elämää ja tarinoiden lumoa. Majgull Axelsson ymmärtää arjen runoutta ja osaa tuoda se lukijoiden nautittavaksi.

Majgull Axelsson : Huhtikuun noita

Huhtikuun noita on ensi kosketukseni Majgull Axelssonin tuotantoon. En vielä tiedä, mitä pidän kirjailijasta. Huhtikuun noidassa oli paljon hyviä elementtejä. Naisten tarinat olivat suurimmaksi osaksi hyviä ja kiinnostavia. Ruotsalaisen kansankodin suhtautumista vammaisiin menneinä vuosikymmeninä kirja kuvasi erinomaisesti - muistan vieläkin vuosikausi sitten näkemäni dokumentin Ruotsin pakkosterilisaatioista ja -hoidosta. Kirja kuvaa surullisesti myös, kuinka kaltoinkohdellut lapset yrittävät pitää itsensä ja välillä äitinsäkin kiinni elämässä ja kuinka äiditön pohtii miksei hän kelvannut. Ja kuinka se yksi ystävällinen ja kiinnostunut aikuinen voi olla se elämässä kiinni pitävä tekijä. Näistä kaikista osista kirjaa pidin.

Sitten päästään tuohon noita osuuteen. Desiree vierailee toisten ihmisten ja eläinten ruumiissa. Mitenköhän tämän sanoisi. Noh, en ymmärtänyt, että miksi hyvää kirjaan piti ympätä tällainen noitahupsuttelu.

Sen verran kirjalija herätti mielenkiintoani, että olen jo aloittanut seuraavan kirjan lukemisen.

Desiréellä on näkijän kyky, hän osaa leijua ja ottaa ihmisen haltuunsa. Mukaansatempaava August-palkinnon voittanut romaani, väkevä kuin loitsu.

Desirée on syntynyt vammaisena ja suljettu laitoshoitoon, pois silmistä. Hän ei osaa kävellä eikä puhua, mutta hänellä on muita kykyjä.

Desiréen äidillä on kasvattityttäriä, jotka eivät tiedä Desiréen olemassaolosta. Eräänä päivänä kukin heistä saa salaperäisen kirjeen. Se pakottaa naiset muistamaan, miten heidän kauan sitten oli jätettävä kasvatuskotinsa, ainoa turvansa. Christina silmäilee sormiaan näkyykö, että joku on ne murtanut? Margareta muistaa, kuinka hän ryhtyi suhteeseen opettajansa kanssa. Narkomaani Birgitta mutisee lauseen, jota on hokenut koko ikänsä: Ei se minun vikani ollut!