Itseasiassa pidin Anna Kareninasta. Lukemiseen meni silti erittäin kauan. Anna Kareninassa on monia pitkiä jaksoja, jotka eivät kuljeta juonta eteenpäin vaan kertovat jonkun henkilön ajattelusta tai elämästä. Näiden jaksojen aikana minä nukahdin varsin usein. Homman huono puoli oli se, että kun tuhat sivua Tolstoita irtoaa otteesta ja putoaa kasvojen päälle, se kirpaisee ikävästi :)
Onnistumisen tunteesta huolimatta suhtaudun varsin epäilevästi siihen, että joskus pääsisin Sodan ja rauhan loppuun.
Anna Karenina elää ilottomassa avioliitossa ylhäisen pietarilaisen virkamiehen Kareninin kanssa. Kun hän kohtaa elegantin ja miehekkään kaartinupseerin kreivi Vronskin, se merkitsee hänen toimettoman, rauhallisen elämänsä loppua, voittamatonta intohimoa ja huumaavaa onnea, johon kuitenkin kätkeytyy jo tulevan murhenäytelmän siemen.
Rakkaustarinan taustalle Tolstoi on luonut unohtumattoman kuvan 1870-luvun Venäjästä, Pietarista ja Moskovasta, maaseudusta aateliskartanoineen ja talonpoikaistiloineen, tsaarinajan kaikista säädyistä, ihmiskohtaloista joita vain hänen kaltaisensa kertojamestari on pystynyt elävöittämään.
