Ilkka Remes : Omertan liitto

Muutaman edellisen kirjan ajan Remes ei ole oikein jaksanut innostaa. Ajattelin lopettaa Remeksien lukemisen. Onneksi en, sillä Omertan liiton juoni oli erittäin mielenkiintoinen ja se rullasi mukavasti eteenpäin. Tällä kertaa juonen kuljetuksessa ei ollut liikaa tapahtumia, henkilöitä ja paikkoja. Välillä Remes on sortunut viljemään turhia juonenkoukkauksia lukuisine henkilöineen, joka on tehnyt juonesta pirstaleisen ja vaikeammin seurattavan.

Omertan liiton juoni pyörii EU:n ympärillä. Jokainen haluaa osansa EUn rahoista ja päästä vaikuttamaan - myös rikollisjärjestöt. Tuomo Saari on tehnyt vaimonsa sisäpiirivinkillä mittavan päästökauppasijoituksen, joka epäonnistuu. Tuomo ryhtyy tutkimaan syitä epäonnistumiseen ja miettimään kiihkeästi keinoa hankkia menetetyt rahat takaisin. Tuomo löytää nopean ansaitsemismahdollisuuden vararikon partaalla huojuvasta italialaispankista ja tulee samalla sotkeentuneeksi vaaralliseen operaatioon. Samaan operaatioon sotkeutuu myös saksalainen radikaaliryhmä, jonka tarkoituksena on paljastaa EU:n ja pankkien väliset kytkökset.

Jännittävän juonen lisäksi Remes kirjoittaa mielenkiintoisesti EUsta. Kenen etu on EU? Kuka halusi perustaa EUn? Mikä yhdistää euroopan kansoja? Remeksen mukaan syynä on ollut isojen sisämarkkinoiden muodostaminen suuryrityksille, lähinnä amerikkalaisille suuryrityksille. EUta hallitsevat kulisseissa pankit ja rahoituslaitokset ja niiden johtopaikoille asetetut amerikkalaismieliset johtajat.

Pankkien tukemisesta kirjan Tuomo toteaa: ”Työttömyys on viemässä kokonaisen sukupolven monissa EU-maissa, kansalaiset ovat joutuneet rankkojen säästötoimien uhreiksi ja kärsivät pienen eliittiryhmän tekemistä virheistä. Kaiken keskiössä ovat pankit. Meneillään on historiallinen tulonsiirto veronmaksajilta pankeille, jotka aiheuttivat talouskriisin holtittomalla voitontavoittelullaan. Pankinjohtajat pyytävät ja saavat miljardeittain veronmaksajien rahoja pelastuspaketteihinsa omien virheidensä kattamiseksi.” 

Remeksen tuotannon ykköseksi Omertan liitto ei vielä yllä, se paikka saattaa kuulua ikuisesti Pääkallokehrääjälle.

PANKEILLE SYYDETÄÄN VERONMAKSAJIEN MILJARDEJA. SAKSALAISEN RADIKAALIRYHMÄN SIETOKYNNYS YLITTYY. MITÄ KAPITALISMIA VASTAAN ASEIN TAISTELLUT BAADER-MEINHOF OLISI ASIALLE TEHNYT? Tuomo ja Riikka Saari ajautuvat hyytävään operaatioon, joka on räjähtämässä koko maailman tietoisuuteen. Todelliseen hengenvaaraan he joutuvat tajutessaan, että radikaaliryhmääkin vaarallisemmat fanaatikot löytyvät Brysselistä. Varsinainen helvetti repeää, kun heille valkenee millaisin keinoin vallan kabineteissa taistellaan eurooppalaisten rahoista ja sieluista.

Carlos Ruiz Zafón : Enkelipeli

Köyhistä oloista peräisin David Martin pääsee töihin kustantamoon ja päätyy kirjoittamaan hyvin myyvää hömppäkirjallisuutta. David uskoo, että hänestä olisi paljon enempäänkin, mutta hän sairastuu ennenkuin pystyy omalla nimellä todistamaan kykynsä. Niinpä hän hyväksyy salaperäisen Corellin tarjouksen kirjoittaa Corellille uusi "raamattu" ja tulla samalla rikkaaksi ja kuolemattomaksi. Kirjan kirjoittaminen vetää David yhä syvemmälle synkeään maailmaan.

En ollut kummemmin viehättynyt aiemmin lukemastani Enkelipelin sisarkirjasta Tuulen varjosta. Siinä juonen kuljetus oli parempaa, mutta olin pettynyt loppuratkaisuun. Sitä lukiessani mietinkin usein, että näin surrealistista juonta on vaikea lopettaa hyvin. Osan Enkelipelin lukuajasta mietin jo etukäteen, että onko sen loppuratkaisu vielä surkeampi, koska juonen kuljetus oli heikompi ja osa tapahtumista vielä oudompia ja valitettavasti juonen osalta aivan irrallisia. Onneksi Enkelipelissä oli sentään loppuratkaisu onnistuneempi. Juonen tyhjien kiekuroiden ohella se kärsi myös ajoittaisesta pahasta tyhjäkäynnistä.

Kirja olisi saattanut jäädä keskenkin, mutta se oli mukanani reissussa ainoana kirjana. Moni hehkuttaa Carlos Ruiz Zafónia, mutta minuun hän ei ole vielä tehnyt vaikutusta.

Sinettilakan vaakunassa on enkeli siivet levällään, ja kuoressa David Martínin nimi. Salaperäinen pariisilaiskustantaja Andreas Corelli lupaa tehdä nuoresta kirjailijasta rikkaan ja kuolemattoman. Onnettomat olosuhteet ja epätoivoinen rakkaus saavat Davidin hyväksymään Corellin tarjouksen.Hinta on kovin mahdollinen. David johdatetaan Unohdettujen kirjojen hautausmaalle, joka kuiskii hänelle salaisuuksiaan. Myös lukija on vietelty.Lumoava kirjallinen mysteeri, ylistyslaulu Barcelonalle, rakkaustarina ja kauhukertomus - tätä kaikkea on Enkelipeli, Tuulen varjo -romaanin paha sisarpuoli.

Rosamund Lupton : Mitä jäljelle jää

Tämä kirja imaisee mukaansa jo ensi sivuilta. Mielestäni tämä kannattaa lukea ilman mitään vihjauksia juonesta, joten enpä kirjoita siitä takakannen tekstiä enempää (vaikka mieli tekisi).

Juoni koulun tuhopolton selvittämiseksi, joka selvittämättömänä uhkaa Jennyn henkeä, on jännittävä sekä kekseliäs. Mutta kirja ei ole perinteinen trilleri, se on myös kirja rakkaudesta.

Äidinrakkaus - joka saa äidin ajattelemaan vain lapsensa pelastumista.
Uusi rakkaus - joka on niin voimakas, että se saa toisen tuntemaan toisen puoliskon läsnäolon, vaikka hän ei olekaan fyysisesti paikalla
Pitkä rakkaus - siinä ei enää tarvita sanoja, pelkkä kosketus tai katse riittää
Sisarrakkaus - joka ilmenee pyyteettömänä haluna auttaa ja tukea.

Kirjassa on myös surullinen pohjavire, joka minusta lisää sen kauneutta. Tämä oli niitä kirjoja, jotka oli pakko ahmia kerralla.

Kesken koulun liikuntapäivän tumma savu peittää sinisen taivaan. Sidley Housen koulu on tulessa, ja Grace tietää, että hänen 17-vuotias tyttärensä Jenny on talon sisällä. Hän juoksee epäröimättä palavaan kouluun pelastaakseen lapsensa.

Kun myöhemmin käy ilmi, että palo oli tahallaan sytytetty, Grace ryhtyy etsimään syyllistä. Elämän ja kuoleman rajalla kamppaillessaan Grace saa selville, että Jenny ei vieläkään ole turvassa. Halu suojella perhettään saa Gracen tekemään mahdottomasta mahdollista, kun tutkimusten edetessä tutuistakin ihmisistä paljastuu uusia, pimeitä puolia. Grace ymmärtää, että vaikka onnellinen loppu ei aina ole itsestäänselvyys, rakkaudella ei ole rajoja.

Tess Gerritsen : Jääkylmä

Kuolinsyytutkija Maura Isles lähtee konferenssiin ja tapaa siellä vanhan opiskelukaverinsa. Äkillisestä päähänpistosta hän päättää lähteä opiskelukaverinsa, hänen tyttärensä ja tuttavapariskunnan kanssa lyhyelle reissulle vuoristoon.

Navigaattori ohjaa harhaan ja joukkion auto jää jumiin lumeen. He pelastuvat lumimyrskyltä paikallisen lahkon uudelle asuma-alueelle. Talot ovat tyhjillään kuin kaikki olisivat haihtuneet kuin tuuleen. Joukkion yritys päästä vuorelta pois epäonnistuu ja yksi heistä loukkaantuu kuolettavasti. Kovakuntoisin lähtee hiihtäen hakemaan apua.

Mitä on tapahtunut pikkukylän asukkaille? Onko lahkon johtaja määrännyt heidät kuolemaan? Vaaniiko joku Mauran ja retkeläisten henkeä? Selviääkö kaupunkilaisnainen talvisäässä vuoristossa?

Olipa jännittävä kirja. Hetkellisesti kuin 10 pientä neekeripoikaa, sitten kantaa ottava uskonlahkojen elämäntyyliä ja nuorten tyttöjen hyväksikäyttöä vastaan ja sitten vielä yllättävä loppuratkaisu. Juonen kuljetus ja muutama äkkimutka olivat mielestäni erittäin onnistuneita ja pitivät mielenkiintoa yllä.

Näin jossain kirjablogissa kansikuvan ja sen perusteella tämä valikoitui lainaan kirjastosta. Varmasti luen vielä lisää Gerritseniä. Hän on minulle uusi mieluinen tuttavuus.

Kitkainen työpari Maura Isles ja Jane Rizzoli joutuu jälleen vastakkain säälimättömän sarjamurhaajan kanssa. Myrsky on saartanut
viisi toisilleen tuntematonta ihmistä
autioon taloon – ilman pakotietä.

Ilkka Remes : Ylösnousemus

Edellisen Remeksen kirjan (Teräsleijona) innoittamana oikein varasin kirjastosta Ylösnousemuksen. Se olikin taas tyypillisempää Remestä. Turboahdettua toimintaa, jossa seikkaillaan Euroopassa ja Aasiassa. Suomalaisia salaisia sukellusvenehankkeita. Kylmä sota. Vakoilua. Kidnappaus. Murha.

Vauhtia ja käänteitä riittää. Välillä Remeksen kirjoissa juonta kieputetaan liiaksi, mikä haittaa minua pysymään kärryillä, että kuka oli kuka ja mihin nämä tapahtumat johtaa vai onko tämä(kin) taas juonen etenemisen kannalta "turha lenkki". Ylösnousemus oli niillä rajoilla, että turhaudunko juonen mutkitteluun vai en.

Päähenkilönä jälleen oman elämänsä MacGyver, joka selviää melkein, mistä tahansa ;)

ARKTISEN KONFLIKTIN ENSIMMÄISET UHRIT OVAT SUOMALAISIA  1987. Rauma-Repola rakentaa kaksi Mir-sukellusalusta Neuvostoliittoon. CIA painostaa lopettamaan lupaavan bisneksen. Nyt. Tutkija Salla Määtän tytär katoaa. Pian häntä odottaa toinenkin järkytys: hän kohtaa aviomiehensä Harrin, jonka uskoi kuolleen vuosia sitten. Harrin henkeä uhkaava menneisyys paljastuu. Hänet koulutettiin aikoinaan Mir-aluksen pilotiksi. Työ vei hänet Neuvostoliittoon ja liian syvälle kylmän sodan salaisuuksiin. Painajainen uponneessa ydinsukellusveneessä. Mielenosoitukset Moskovassa. Tulimyrsky Jäämereltä Helsinkiin.

Jens Lapidus : Luksuselämää

Luksuselämää on Lapiduksen Stockholm noir trilogian loppuosa. Suurin osa hahmoista on seikkaillut kirjan ensimmäisestä osasta alkaen.

Pidin ensimmäisestä osasta paljon. Toinen osa oli huono, suorastaan surkea. Tästä viimeisestä osasta pitää ensimmäiseksi todeta, että loppuratkaisu oli yllättävä ja erittäin näppärä. Välillä oli paljon enemmän tai vähemmän sekavaa säätöä. Hahmot tekevät ryöstäkeikkoja ja pakenimisia. Samalla Lapiduksen kerronta meinaa ajoittain hajota pahasti. Tarina ei aina kulje.

Kirjan lukeminen on myös pelottavaa. Se antaa Tukholmasta aivan erilaisen kuvan ja etenkin siitä kuinka huonosti maahanmuuttajien integrointi on onnistunut. Huumekauppa, prostituutio, kiristys ja salakuljetus rehottavat. Markkinoista tapellaan väkivaltaisesti ja samalla rikokset raaistuvat. Osansa haluavat eri etnistä perää olevien liigojen ohella myös moottoripyöräjengit. Varakkaan nuorison elämä tuntuu täyttyvän bileistä, designer vaatteista ja kokaiinista. Ja jokainen haluaa olla niin cool. Tukholman menoa lukiessa on oikeastaan helpotus olla tylsä keski-ikäinen peräpohjolassa ;)

Se siirtyy isältä tyttärelle, siskolta veljelle. Asenne. Kunnia.
Valta. Verirahat – tulivatpa ne mistä hyvänsä –
muuttuvat käyväksi valuutaksi oikean henkilön käsittelyssä:
JW ei ole heittänyt vankilavuosiaan hukkaan. Hän
suunnittelee mittavaa comebackiä. Jorge on kyllästynyt
sekoittelemaan trendikahveja. Luksuselämä haaveissaan
hän suunnittelee rahakasta keikkaa. Sitä viimeistä. Mutta
syvälle Tukholman rikollisiin piireihin lähelle Jorgea
ja JW:tä on soluttautunut peitetehtävissä oleva poliisi.
Samaan aikaan joku pyrkii keinoja kaihtamatta pyyhkimään
kummisetä Radovanin pois tieltään Tukholman
alamaailman huipulta.

Ilkka Remes : Teräsleijona

Olin jo saanut remesyliannoksen ja hyytynyt kiihkeään (ja välillä sekavaankin) tapahtumavyörytykseen. Tarvitsin kuitenkin lomamatkalle luettavaa ja Teräsleijona sattui kirjastossa vastaan. Pidin Teräsleijonasta enemmän kuin parista edellisestä kirjasta. "Mediataisto" oli mukava uusi juonenaihe Remeksen valikoimaan.

Joskus aikoinaan luin remeksiä kerralla alusta loppuun. Enää en ole kokenut aikoihin samanlaista imua Remeksen tuotannossa. Sen verran hyvä Teräsleijona kuitenkin oli, että lukuun lähti seuraavakin Remeksen kirja.

Teräsleijona on häkellyttävän ajankohtainen ja vauhdikas tarina. Shokkiaalto-romaanista tuttu Riku Tanner on saanut potkut KRP:stä ja joutunut katkeraan huoltajuuskiistaan pojastaan Leosta. Hänen venäläinen ex-vaimonsa yrittää mustamaalata Rikun maineen ja kyseenalaistaa tämän kelvollisuuden isänä.

Loppukesän helleaallon pimenevissä illoissa kytee uudenlaista uhkaa, kun Venäjän lapsiasiamies vaatii suomalaisviranomaisia päästämään Leon äitinsä kanssa asumaan Venäjälle. Moskova syyttää Suomea venäläisvähemmistön syrjinnästä yhä jyrkemmin äänenpainoin. Samaan aikaan venäläisten kiinteistökauppojen takaa paljastuu outoja piirteitä.

Riku luulee joutuneensa poikansa kanssa häikäilemättömän propagandasodan pelinappulaksi, kunnes käsittää, että meneillään on jotain paljon vakavampaa. Joku lietsoo venäläisvastaisia asenteita – mutta ei ole ottanut huomioon, mikä roihahdus syntyy kipinöiden levitessä muihin maahanmuuttajaryhmiin. Lähiöiden hautovassa yössä kansallisuuksien välillä kyteneet jännitteet alkavat purkautua…

Kun Riku löytää Kaakkois-Suomessa sijaitsevasta venäläisten omistamasta kiinteistöstä jotain odottamatonta, tilanne kuumenee vaarallisemmaksi kuin kukaan olisi osannut pelätä. Käsistä karannut informaatiosota ja vääjäämätön geopolitiikka työntävät kansakunnan äärimmäiselle rajalle.

Risto Isomäki : Sarasvatin hiekkaa

Sarasvatin hiekkaa on kirjoitettu ennen suuria tsunameja ja voimakasta keskustelua ilmastonlämpenemisestä.

Sarasvatin hiekkaa on jännityskirja siitä, mitä voi tapahtua, kun jäätiköt sulavat. Tulevia tapahtumia peilataan historiaa vasten. Lähes joka sivilisaatio tuntee tarinan vedenpaisumuksesta tai meren alle jääneestä valtiosta. Todistaako Intian rannikolta löytyneet merenalaiset kaupungit sivilisaatioita tuhonneesta tsunamista?

Kirjassa on erittäin mielenkiintoiset ja jännittävät ainekset kasassa. Samaan aikaan tutkimukset etenevät napajäätiköllä ja Intian rannikolla. Tutkimusten kuvaukset ovat mielenkiintoisia, välillä jopa kiehtovia. Siltikin kirjasta puuttuu se jonkin joka olisi nostanut sen kirkkaimpaan kärkeen. Lieneekö puutteena se, että varsinaista päähenkilöä ei ole. Ei ole keneen samaistua riittävän voimakkaasti.

Kertomus sijoittuu lähitulevaisuuteen, Suomeen ja maailmalle, Grönlannin mannerjäätikölle ja Intian valtameren alueelle. Venäläinen tutkija Sergej yrittää yhdessä intialaisen tutkijayhteisön ja kollegansa Amritan kanssa selvittää Cambaynlahdesta meren alta löytyvän vajonneen kaupungin arvoitusta. Samaan aikaan suomalainen Kari Ahola yrittää toisaalla kehittää ratkaisua jäätiköiden sulamisongelmaan. Jäätiköitä tukii myös Gönlannissa tukikohtaansa pitävä tutkimusyksikkö ja filippiiniläissyntyinen erakko Susan Chang. Yllättävällä tavalla nämä kaksi tutkimuslinjaa tangeeraavat toisiaan, ja tutkijat ymmärtävät, että jäätiköt ovat vaarassa sulaa, minkä seurauksena maapalloa uhkaa kaiken tuhoava tsunamikatastrofi ja vedenpaisumus. Alkaa löytyä vastauksia myös vuosituansia sitten asetettuihin kysymyksiin.

Jyrki Erra : Kaunasin sivut

Erran esikoiskirja sattui käteeni kirjaston 7 päivän Best Seller lainahyllystä. En ehtinyt lukemaan siitä mitään ennakkoon.

Kirjassa suomalainen tutkija Johan matkustaa Vatikaaniin tekemään tutkimusta. Varsinaisen aineiston lisäksi hänen vatikaanin kontaktinsa sujautaa Johanille luettavaksi mystisen käsikirjoituksen. Se imaisee Johanin täysin pauloihinsa.

Tapahtumat lähtevät vyörymään eteenpäin. Yllättäen suurin osa Johanin tapaamista ihmisistä on kätyreitä, jotka haluavat Johanilta tietoja ja materiaalia. Perässä on vatikaani, Kreml, Konstantinopoli ja vaikka kuka. Seuraa jännitystä ja väkivaltaakin. Rooman lisäksi kirjassa seikkaillaan käsikirjoituksen perässä Liettuassa nunnaluostarissa.

Ajoittain juoni kulkee todella hyvin. Välillä kompuroidaan eteenpäin. Massiivisille operaatioille ei tunnu löytyvän järkiperusteita -kirjoitus ei todellakaan tunnu aina kaiken vaivan tai edes kiinnostuksen arvoiselta.

Roomaa kirjassa kuvataan ihanasti. Loppuratkaisu kerii kirjan mukavasti kasaan.

Mielestäni ei kannata lukea mitään juonta koskevaa etukäteen, koska mielestäni se pilaa lukukokemuksen.

Tuntuu, että kirjassa olisi ollut ainesta vielä parempaan, nyt se jäi kategoriaan "ihan kelpoa kamaa".

Aihepiiristä ja juonen kuljetuksesta tulee mieleen Dan Brown. Arvostelut toteavat, että kirja muistuttaa myös Umberto Econ Ruusun nimeä. Siihen en osaa sanoa mitään, koska Ruusun nimen lukemisessa hyydyin täysin puoliväliin.

Nuori suomalainen Johan matkustaa Roomaan tekemään väitöskirjaa
Ruotsi–Suomen kuningattaren Kristiinan kirjaston kokoelmista. Vatikaanin arkistoissa Johanin eteen tuodaan kuin salaa mystinen käsikirjoitus, jonka on laatinut suomen kielellä pappi 1500-luvun
Kumlingessa. Käsikirjoitukseen liittyy jotakin arkaluontoista, mistä
virkailijat vaikenevat visusti.

Johan vedetään vaarojen ja petosten verkkoon, jonka takana ovat
paitsi katolisen kirkon varjelemat salaisuudet myös suurvaltojen väliset jännitteet. Löytääkseen Vatikaanin käsikirjoituksesta puuttuvat
ratkaisevat sivut hänen on lopulta matkustettava Liettuan Kaunasiin,
Pazaislisin luostariin, joka niiden salaisuutta vartioi.

Matka on täynnä odottamattomia vaaroja.

John Le Carré : Lainsuojaton

Aloitin lukemaan tätä ystäväni kirjaa tammikuussa lomamatkalla, koska omani olin jo lukaissut. Kaveri epäili, että tämä tuskin kiinnostaa minua, vaikka on kuulemma paljon julkaissut ja nimekäs kirjailija (minulle ihan outo nimi), joka kirjoittaa vakoilutarinoita. Kaveri tunsi kirjamakuni aivan oikein.

Päähenkilö ja häntä tukevat ihmiset olivat mielenkiintoisia. Vakoiluorganisaation työskentely oli puuduttavaa. Ehkäpä siinä oli homman juju: työ on varsin arkista ja kokonaiskuvan saaminen tilanteesta hidasta. Lukemiseni jäi kesken tuohon arkiseen vellomiseen, mutta päähenkilön kohtalo jäi kaihertamaan sen verran, että päätin vielä antaa kirjalle mahdollisuuden.

En voi sanoa jännittäväksi enkä vauhdikkaaksi. Loppuratkaisuun liittynyt parin sivun pituinen moralisointi 9/11 jälkeisestä terrorismiin liittyvästä lainsäädännöstä kummastutti. Oliko sen tarkoitus olla kantaa ottava vai mitä ihmettä? Siinä tapauksessa olisi kannattanut tehdä se kunnolla eikä hutaisten.

Tuskin tulen lukemaan kirjailijan muuta tuotantoa.

Saksan, Britannian että Yhdysvaltain tiedustelupalvelut kääntävät katseensa Hampuriiin, jossa monet WTC-iskuun osallistuneet terroristit olivat asuneet. Mitä Issa Karpov, korkea-arvoisen venäläisen upseerin ja tšetseeninaisen avioton poika, hämärätaustainen pakolainen, etsii Hampurista?

Amerikkalaisia kiinnostavat Karpovin mahdolliset yhteydet islamilaisiin terroristeihin, brittejä se, että hänen isänsä oli tiedustelupalvelu MI6:n palkkalistalla. Saksalaiset taas eivät halua toistaa WTC-terroristien seurannassa tapahtuneita virheitä.

Tiedustelupalveluiden ja Issan välissä taiteilevat hampurilaisen pankin johtaja Tommy Brue ja humanitäärisistä syistä liikkeellä oleva juristi Annabel Richter, jonka Issa on palkannut penäämään Bruen pankista edesmenneen upseeri-isänsä hämäriä miljoonatalletuksia. Heillä on vastassaan kovaotteinen saksalaisagentti Günther Bachmann.

Rosamunda Lupton : Sisar

En kirjoita juonesta juurikaan, koska tämä voi olla monella vielä lukematta. Nappasin kirjan kaverin hyllystä lainaan mielenkiintoisen takakannen takia ja sen takia ja ajattelin kerran lukaista jonkun uutuudeen (enkä pokkariksi tai kirpparille saakka päätynyttä kirjaa) :)

Alku oli todella mukaansa tempaava. Olin lukukoukussa heti. Halusin heti tietää mitä on tapahtunut pikkusisko Tessille ja mitä ja miten Beatrice saa selville. Juoni kulki sujuvasti eteenpäin ollen välillä jännittävä ja välillä "arkinen" keskittyen kuvaamaan sisarusten ja heidän läheistensä elämää, tapahtumia ja niiden vaikutusta henkilön persoonaan.

Keskivaiheilla oli hetkellinen tylsyydeen suvanto. Tuntui että kaikki olennainen henkilöistä oli kerrottu ja Tessin kohtalon selvittäminen ei etene. Onneksi loppuratkaisun rakentamisen imu alkoi taas vetää lukemaan. Loppuratkaisu on keskivertoa parempi. Kirjan rakenne on tuore ja toimiva - Beatrice kirjoittaa kirjeitä/kirjettä pikkusiskolleen Tessille.

Pidin ja oli jännittävä :)

New Yorkiin muuttanut Beatrice saa yllättävän puhelun äidiltään kesken sunnuntailounaan: hänen rakas pikkusiskonsa Tess on kadonnut jäljettömiin. Beatrice matkustaa välittömästi Englantiin ja ryhtyy etsimään Tessiä. Beatricen huolella rakennettu elämä saa uuden suunnan, kun hän tutustuu pikkusiskonsa ystäviin ja työtovereihin. Hän saa kuulla yllättäviäkin asioita pikkusiskostaan, eikä läheinen sisarussuhde tunnu sen jälkeen enää niin itsestään selvältä.

Vaikka kaikki muut ympärillä uskovat Tessin kadonneen ikuisiksi ajoiksi, Beatricen mielessä kytee toivo pikkusiskon kohtalon selvittämisestä. Hän on valmis tekemään kaikkensa, ja enemmänkin, siskonsa eteen.

Sisar on paljon enemmän kuin trilleri - se on rakkaustarina kahden sisaruksen välillä, kirje isosiskolta pikkusiskolle, tarina itsensä ja läheistensä löytämisestä. Rosamund Luptonin harvinaisen vakuuttava debyytti yhdistää suvereenisti kaunokirjallisen lukuromaanin ja trillerin. Sisar on ollut uskomaton myynti- ja arvostelumenestys sekä Englannissa että Yhdysvalloissa, ja se on käännetty yli 30 kielelle.

Ilkka Remes : Shokkiaalto

Remeksen Pääkallokehrääjä teki aikoinaan minuun todella suuren vaikutuksen. Se oli ihan mielettömän jännittävä ja tapahtumien kehys sekä ajattelemisen arvoinen että herkullisen kutkuttava. Pidän siitä, että Remeksen kirjoissa on lisänä jonkin kantaa ottava teema. Ehkä parhaiten minulle on jäänyt kirjojen varrelta mieleen Belgian Kongon riistäminen, olisikohan ollut kirjasta Ikiyö? Shokkiaallossa kantaa ottavina teemoina ovat huumerikostutkinta, ydinvoimaloiden turvallisuus ja uraanin louhinta hengenvaarallisissa olosuhteissa Afrikassa. Kansainvälisten yritys piittaamattomuus ja salajuonet ovat vakikauraa.

Suosikkiini verrattuna Shokkiaalto on  suoraviivaisempaa toimintaa. Henkilöhahmoja on monta. Päähahmo on yksinäinen susi, varsinainen action sankari. Nopea tempoisesti pompitaan sinne ja tänne pitkin Eurooppaa. Kaikki henkilöhahmot jäävät jotenkin etäisiksi. Tapahtumat ja action sinänsä voisi olla todellista tai lähes todellista. Kirja on ihan helpo viihdettä sinänsä.

Remeksen kirkkaimpaan kastiin Shokkiaalto ei yllä. Tästä tuli lukiessa sellainen maku, että Remeksellä on joku valmis sapluuna, jolla hän luo juonenkäänteet. Kirjasta puuttui yllätyksellisyys ja tuoreus, jota on ollut monessa aiemmassa teoksessa. Lisäksi minusta tapahtumia ja henkilöitä oli jo liikaa. Koska Remeksen julkaisutahti on tiukka, mieleeni nousee, että onko tässä jo sarjatuonnon makua? Ensimmäistä kertaa mietin, että viitsinkö lukea uusinta. En ainakaan osta.

Salaisuudet odottavat hetkeään - räjähtääkseen kansakunnan silmille Kremliä arvostellut venäläistoimittaja murhataan Helsingissä. Suomalaisten Stasi- ja KGB-yhteyksiin erikoistunut nuori naistutkija on seuraava kohde. Krp kuulustelee hämäristä itäyhteyksistä tunnettua poliitikkoa, kunnes Supo yllättäen käskee pysytellä hänestä erossa. Tutkintaan osallistuu Riku Tanner, jonka isä on kadonnut Moskovassa Berliinin muurin murtuessa. Pian käy ilmi, että poliisin sisäpiiri vuotaa - Riku halutaan pois pelistä keinolla millä hyvänsä. Panokset kovenevat hetki hetkeltä, ja Riku huomaa joutuneensa kaikkien osapuolten tulilinjalle. Vähitellen hänelle selviää, millaisesta Suomeen kohdistuvasta järkyttävästä operaatiosta on kyse. Haudatut salaisuudet alkavat nousta pintaan - ja niiden tuhovoima on ennennäkemätön.

Donna Tartt : Jumalat juhlivat öisin

Kirja alkuosa kuvailee elämää suljetulla yliopistokampuksella sekä erikoisia opiskelijoita. Nautin tästä osasta suuresti ja jotenkin se muistutti minua Mennyt Maailma kirjan vastaavista kohdista. Itse asiassa luulin aika pitkään, että kirja sijoittuu aikaan useita vuosikymmeniä sitten.

Alun kuvauksen jälkeen Tartt alkaa kehittelemään tilannetta, joka johtaa murhaan. Tässä vaiheessa kirja lähes muistuttaa jännäriä. Ketkä osallistuvat? Miksi? Ja kuinka se tapahtuu? Verityön jälkeen jää syyllisyys ja jokaisen osallistuneen täytyy etsiä oma tapansa jatkaa elämäänsä. Minkälainen elämä on vielä mahdollista?

Erittäin mukaansa tempaava kirja. Osa henkilöistä liian karikatyyrimäisiä tai liian "väkisin rakennettu".
Vaikea määritellä, että mitä lajityyppiä tämä edustaisi.

Menestysromaani rikoksesta, vastuusta, syyllisyydestä ja siitä, kuinka helposti itsekkyys voi tahrata viattomuuden.

Kun pennitön Richard Papen saapuu apurahan turvin Hampden Collegeen, hänestä tuntuu kuin hän olisi tullut paratiisiin. Älykkäitä ja kauniita opiskelijoita, kevyitä huumeita… rikkaille ja lahjakkaille nuorille Hampden on rajoittamattomien mahdollisuuksien paikka.

Richard onnistuu pääsemään viiden klassisten kielten opiskelijan ja heidän karismaattisen opettajansa sisäpiiriin. Yhdessä he puhuvat sujuvasti kreikkaa, väittelevät kuolleista kulttuureista ja elävät sivussa muusta yliopistosta.

Kuukausien kuluessa Richard saa kuulla hirveästä rikoksesta, johon hänen uudet ystävänsä ovat kerran syyllistyneet. Ja mikä pahinta, yksi heistä on murtumaan päin, yksi heistä aikoo tuhota heidän kultaisen tulevaisuutensa paljastamalla koko jutun. Syyllisyys ja kiinnijäämisen pelko johtavat kierteeseen, johon Richard temmataan mukaan.

Jens Lapidus: Siisti kosto

Välillä jotain dekkarityylistä viihdettä. Vaikka täytyy todeta, että ei ollut kovin viihdyttävä. Yritin lukea tätä kirjaa ennen ensimmäistä osaa (Rahalla saa) ja hyydyin ekan 50 sivun jälkeen täysin. Nyt sentään pääsin loppuun saakka. Vaikka kirjassa on itsenäinen juoni, se ei silti toimi "irrallisena" lainkaan. Selvästi ensimmäistä osaa heikompi. Ei kuitenkaan ollut niin huono kuin viime vuoden heikon Matkalaukkumorsian.

Jens Lapidus: Rahalla saa

Realistisen oloinen kuvaus Tukholman alamaailmasta sekä nousukauden juhlinnan huumasta. Vetävästi kirjoitettu "mafiadekkari". Ei muuta kuin seuraavaa osaa hankkimaan.

Luksusjuhlia. Pintaliitoa. Kokaiinia. Naisia. Helppoa rahaa. Tukholman armoton alamaailma. Itä-Euroopan mafia. Kosto.
JW on pikkukaupungin poika, joka on valmis rikoksiin rahoittaakseen leveän elämäntyylinsä. Jorge on diileri, joka aikoo paeta vankilasta kostaakseen pettureille. Mrado on raaka mafioso, joka kykenee äärimmäiseen väkivaltaan turvatakseen bisneksensä.
He kaikki päätyvät samoihin piireihin. Pian heitä yhdistää yhteinen päämäärä: kosto miehelle, joka kohteli heitä kaltoin.
...Rahalla saa aloittaa Stockholm noir -trilogian. Hillittömän suosion saavuttanutta kirjaa on myyty Ruotsissa jo yli 600 000 kappaletta. Rahalla saa -elokuvan ensi-ilta oli keväällä 2010.

Dan Brown: Kadonnut symboli

Yhdysvaltojen pääkaupunki Washington. 12 tuntia. Jännitystä joka hetki.
 
Professori Robert Langdon saa tavallisena sunnuntaina yllättävän kutsun Washingtoniin vanhalta ystävältään ja oppi-isältään Peter Solomonilta. Langdon halutaan pikaisesti juhlapuhujaksi pääkaupungissa pidettävään tilaisuuteen.

Langdon suostuu äveriään historioitsijan pyyntöön ilomielin, mutta perille päästyään hän huomaa astuneensa keskelle järkyttävää painajaista. Tuntematon taho todistaa mahdollisimman raa'alla tavalla kaapanneensa Peter Solomonin....

Aikoinaan oli aivan myyty Da Vinci koodille, mutta Kadonnut symboli tuntuu idealtaa kuluneelta. Pisteet kyllä kotiin keskivertoa paremmasta ja hiotummasta loppuratkaisusta. Kyllähän tämän kesäpäivä lukaisee, jos ei ole parempaakaan.

Ilkka Remes: Isku ytimeen

Ensimmäinen Remeksen kirja Pääkallokehrääjä oli mielestäni erinomainen ja poikkeava muista suomalaisista dekkareista. Suht samalla sapluunalla mielestäni ovat muutkin kirjat rakentuneet eikä Isku Ytimeen ole poikkeus. Toivoin joulupukilta. Ihan viihdyttävä pläjäys.

 Laivakaappaus Itämerellä. Isku huippukokoukseen. 

Patrik Vasama, ydinvoimayhtiölle selkänsä kääntänyt geologi ja Sandrine Denaux, Lääkärit ilman rajoja -järjestön palveluksessa työskentelevä globalisaation vastainen aktivisti, käsittävät pian miten karmaisevalla tavalla nämä kaksi tapahtumaa liittyvät toisiinsa. 

Tikittäväksi aikapommiksi muuttuneen ydinjätelaivan suunnatessa kohti Helsinkiä maailma pidättää hengitystään. 

Häikäilemätön kaappaus saa liikkeelle erään suurvallan tehokkaimmat erikoisjoukot, mutta Patrik ja Sandrine tietävät että tilanne on pahempi kuin kukaan osaa aavistaa – ja ratkaisun avaimet tuntuvat olevan vain heidän käsissään.