Näytetään tekstit, joissa on tunniste Ä Björk Maria. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Ä Björk Maria. Näytä kaikki tekstit

torstai 5. joulukuuta 2013

Marja Björk : Poika

Poika oli minusta realistinen kuvaus siitä, minkälaista on, kun on aina ajatellut olevansa kuin poika ja ollut kiinnostunut tytöistä, kun sitten alkaakin kasvaa naiseksi. Miltä tuntuu piilotella itseään ja yrittää olla mies naisen ruumiissa. Minkälaista on kun ei voi olla oma itsensä eikä tiedä miten kasvaa omaksi itsekseen eli tytöstä mieheksi.

Pidin kirjasta, avartava lukukokemus.

”Jos on tyttö, vaikka on poika, se on sama juttu kuin olisi sairaalassa lääkäreiden ja sukulaisten ja mittareiden mukaan vihannes, vaikka itse tietäisi olevansa elossa ja yrittäisi huutaa, että älkää vetäkö niitä letkuja irti, minä elän.”
Marion eli Makke on aina tiennyt olevansa poika. Perhe yrittää pakottaa Makkea tytöksi ja suojella häntä ulkopuolisilta. Välillä äiti tuntuu tajuavan lastaan ja välillä taas ahdistaa hänet nurkkaan. Naiseksi kasvaminen, pukeutuminen, kaverisuhteet, koulunvaihdot, seurustelu. Muiden nuorten ilon aiheet ja arki  ovat Makkelle pelottava temppurata, jolla hän taiteilee yksin.

maanantai 16. syyskuuta 2013

Marja Björk : Puuma

Tämä on kolmas Björkin kirja jonka luin. Ilmestymisjärjestyksessä toinen.

Minusta tämä on selvästi heikompi kuin kaksi muuta. Tarina on sirpaleita sieltä ja täältä, Mallan lapsuudesta ja aikuisuudesta. Motiivit Mallan toiminnalle jäävät aukeamatta. Ajatusketju siitä, että Malla olisi ihmisenä "rikkinäinen", koska ei halua sitoutua perheeseen tai parisuhteeseen, koska hänen äitinsä ei ole osannut olla läsnä perheessä, on jotenkin falski. Että nainen olisi kokonainen vain toisten ihmisten kanssa. Eikä nykyisin ei ole mitenkään tavatonta, että naisilla on sivusuhteita. Ei edes se, että sivusuhde on nuorempaan mieheen. Aiheesta voisi saada aikaiseksi komedian tai oikein kunnon draaman, mutta tämä kirja ei ole kumpaakaan. Jäi hyvin vaisuksi lukukokemukseksi.


Taas minä laihdun puoli kiloa päivässä, hän ajatteli. Chanel vitonen peittyy kohta tuoreen sperman hajuun. Kun saan selville, mitä partavettä Roy käyttää, ostan Kaukolle samaa.
Malla näkee ikkunasta, että vastapäiseen taloon on muuttanut uusi naapuri, varoituskolmion mallinen mies. Hän pakenee painovoimaa ja virtsankarkailua tämän lakanoihin, jotka ovat puhtaita ja raikkaita toisin kuin poikamiesten luona yleensä. Pitkä liitto on turvallinen satama, josta käsin seikkailla itseään satuttamatta.
Kun Malla oli lapsi, hänen äitinsä katosi öisin omille teilleen. Tyttö vaistosi, että äiti oli kuori vain, kuin omena jonka sisuksen joku oli salaa syönyt. Jääkö Mallasta itsestään mitään jäljelle?  

sunnuntai 25. elokuuta 2013

Marja Björk : Posliini


Kirjan aluksi hetken aikaa kuvittelin jo lukeneeni sen. Jaana asuu pienellä maaseutupaikkakunnalla ja hänen perheolonsa on ovat ahdistavat. On konkurssi, köyhyyttä, äidin uskottomuutta ja lasten asiat eivät vanhempia kiinnosta lainkaan. Piti oikein tarkastaa: samalla lailla alkaa tarina kirjassa "Prole".

Mutta posliinin aihe on vielä rankempi: pedofilia.

Jaana pääsee Helsingissä asuvan tätinsä ja hänen miehensä luokse vierailemaan. Ensimmäistä kertaa hän on aikuisille näkyvä. Joku on kiinnostunut hänestä, juttelee, opettaa ja pitää lähellä.

Jaanasta tulee helppo uhri Kurtille eli Nuutti-sedälle. Jaana janoaa läheisyyttä ja on ymmärtämätön sen suhteen, että mikä on sallittua ja mikä ei. Sillä kukapas Jaanalle olisi sellaisia asioista vaivautunut puhumaan. Keneltä Jaana voisi kysyäkään mitään, kun Nuutti-setä vannottaa olemaan hiljaa. Välillä tyttö miettii, että mitä Nuutti-setä saisi tehdä ja mitä ei. Välillä hiukan nolottaa. Jaanan tunteet heittelehtivät laidasta laitaan ja välillä hän jopa uskoo rakastavansa Nuuttia ja suunnittelee yhteistä tulevaisuutta. Hetkellisessä "rakkauden huumassaan" hän jopa tarjoaa itseään Nuutille. Jaanan ajatusmaailma on jo mennyt sekaisin ja rikki, hän ei enää käyttäydy kuin normaali lapsi. Tosin Jaanan elämä on sellaista sekamelskaa, että siinä ei ole mitään normaalia. Juuri tästä johtuen hyväksikäyttö saa jatkua kenenkään sitä huomaamatta.

Nuutti polkee Jaanan luottamuksen ja terveen kehityksen jalkoihinsa omia sairaita halujaan tyydyttäessään.

Tarina on kirjoitettu Jaanan näkökulmasta. Se on hyvin uskottava ja analyyttinen. Vivahteita on moneen suuntaan. Toki kertomus itsessään on vastenmielinen, mutta se ei tarkoita, että asiasta pitäisi vaieta.


Kun helsinkiläinen täti ja hänen miehensä kaartavat Plymouth Barracudallaan kyläkaupan pihaan, kuusivuotias Jaana on häikäistynyt. Anita on kaunis kuin filmitähti, ja hänen ulkomaalaisen näköinen miehensä puhuu laulavasti ja silittää Jaanaa hiuksista – häntä, joka yleensä on vain tiellä. Pian Jaana pääsee yksin junalla pääkaupunkiin Anitan ja Nuutti-sedän hoiviin. Ylellisessä kodissa, lapsettoman pariskunnan huomion keskipisteenä, hän saa nauttia hellittelystä jota ei ole aiemmin saanut osakseen.
Onnessa lymyää kuitenkin onnettomuus. Jaanan harteille lasketaan raskas salaisuus, eikä kukaan näe hänen hätäänsä ja hämmennystään.

lauantai 2. maaliskuuta 2013

Marja Björk : Prole


Prole on karu kuvaus lapsuudesta vanhempien kanssa, joilla on vanhemmuuden lisäksi elämänhallinta täysin hukassa. Prolen tytön lapsuudessa ei taida olla juuri mitään iloista tai onnellista muistoa.

Kirja on myös selviytymiskertomus. Huonoista lähtökohdista huolimatta elämänsä voi rakentaa paremmaksi, vaikka lapsuus jättää jäljen. Muistot saavat kiinni, vaikka kuinka yrittäisi paeta.

Aluksi tarina kiehtoo: saako perhe asiansa edes jonkinlaiseen kuntoon? Mutta pian juonenkulku käy aika ennustettavaksi, asiat menevät aina vain huonompaa suuntaan. Minua lukijana alkaa vaivata "tirkistelyn tunne". Odotan vain, että mitä kamalaa tai kamalampaa seuraavaksi tapahtuu ja samalla alan turhautua onnettomien lapsuusmuistojen tauottomasta vyörytyksestä. Raskaus alkaa peittää tarinan alleen.

Tekstin konstailemattomasta tyylistä pidin. Voi olla, että palaan kirjailijan tuotantoon.


Tämä tyttö lähti! ”Kun rakkaus tulee, ihminen on voimaton”, sanoo neljän lapsen äiti ja lähtee nuoren miehen matkaan. Esikoistyttö kelpaa pikku apulaiseksi, nuoremmat pojat muuttavat isän kanssa Ruotsiin.
Prole on kertomus perheestä, sitä koossapitävistä ja hajottavista voimista. Tyttö on aina vääränlainen ja väärässä paikassa. Hän kasvaa tehdasyhteisössä, oikeistolaisuuden ja työväenaatteen ristipaineessa, eikä sovi kumpaankaan leiriin. Kotona olosuhteet ovat mahdottomat. Äitinsä tavoin tyttö haluaa irtautua, muuttaa elämänsä paremmaksi ja poiketa valmiiksi tallatulta polulta. Hän keskittää voimansa opiskeluun, työntekoon ja menneisyyden unohtamiseen.