torstai 28. marraskuuta 2013

Nikolai Gogol : Kuolleet sielut


Jaahas, mitäköhän tästä sanoisin...

Kirjan päähenkilö on kaupunkiin saapunut Tšitšikov. Hän aloittaa oleskelunsa kaupungissa tutustumalla silmäätekeviin virkamiehiin ja varakkaisiin tilallisiin. Pian hän kiertää kutsuja ja istuu pelipöydissä. Sen jälkeen Tšitšikov alkaa toteuttaa varsinaista suunnitelmaansa. Hän haluaa ostaa mahdollisimman paljon kuolleita sieluja eli maaorjia, jotka ovat kuolleet, mutta joita ei ole vielä poistettu henkikirjoituslistoista. 

Kirja keskittyy kuvailemaan henkilöitä, joiden kanssa Tšitšikov seurustelee ja yrittää tehdä sielukauppaa. Kirja kuvailee varsin laveasti näiden henkilöiden ominaisuuksia ja tapoja. Tšitšikov itsekin saa osuutensa raadollisten piirteittensä kuvailusta. Tyylilajina lienee satiiri. Itselleni Gogolin henkilökuvien huumori iskee harvoin. Lieneekö syynä kulttuuri- vai aikakausiero? 

Herkullisinta kirjassa on kaupankäynnin jälkeinen tilanne. Oliko hinta hyvä? Ja mitä ihmettä Tšitšikov sieluilla tekee? Onkohan hän miljonääri?

Minuun kirja ei tehnyt vaikutusta. En osaa arvioida sen vaikutusta venäläiseen kirjallisuuteen, joten voin kirjallisuusummikkona todeta, että eipä ollut hääppöinen kirja. Plussaa kohtuullisesta sivumäärästä :)

Kirja on osa 100-kirjaa lukuprojektiani.

Ajaton klassikko Venäjän maaseudulla matkustavasta kollegineuvos Tšitšikovista, joka keräilee maanomistajilta henkikirjoihin jääneitä maaorjia.
Venäjän maaseudulla matkustaa kollegineuvos Tšitšikov, joka keräilee maanomistajilta henkikirjoihin jääneitä kuolleita maaorjia. Mikä on hänen pyrkimyksensä, mihin hän kuolleita sieluja tarvitsee?
Kuolleet sielut on venäläisen kirjallisuuden suuria klassikkoja. Pikkukaupungin virkamiesten ja säätyläisten henkilökuviin piirtyy hirtehisiä näkymiä ihmisen pohjattomasta ahneudesta ja typeryydestä, joiden ylle kertoja maalaa huolensa tsaarin Venäjän lohduttomasta tilasta. Terävä iva ja ruhtinaallisen leveä huumori värittävät Tšitšikovin matkaa, jossa Gogol loi tärkeän perustan venäläiselle realismille ja koomiselle romaanille.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti