E. L. James : Fifty shades of Grey - Sidottu

Teini-ikäisenä luin 3 kpl Harlekiini sarjan kirjoja. Ensimmäistä lukiessani olin, että vai niin tälläinen juoni. Toista lukiessani totesin, että kävipäs huono tuuri, kun sattui melkein identtinen juoni ensimmäisen harlekiinin kanssa. Kolmatta lukiessa tajusin, että juonia on vain yksi. Ensimmäisen kirjan perusteella on Fifty shades on kuin harlekiini. Kokematon nuori nainen ja sikarikas, salaperäinen ja komea mies ja tietenkin uskomaton fyysinen vetovoima ja orastava rakkaus. Harlekiineissa suhde onnistuu aina, joskus monenkin mutkan kautta.

Fifty shadesin ensimmäinen osa ei vielä paljasta, mikä on parin tulevaisuus. Sitä ilmeisesti vatvotaan peräti kolmen kirjan ajan. Harlekiinimaisesti nainen on aina nuori ja kokematon, joka taitavan miehen käsittelyssä löytää itsensä, seksuaalisuutensa ja ulkoisen kauneutensakin. Mies tulee ja vie. Fifty shades vie nämä stereotypiat vielä pidemmälle. Anastasia on todellinen ummikko miesten, seksin ja rakkaudenkin suhteen ja Christian seksielämä on perustunut alistamiselle ja kevyelle sadismille. Tästä saadaan runsaasti materiaalia kirjan seksikohtauksiin, joita riittää.  Parin vapaa-aika tuntuu kuluvan lähes kokonaan seksin parissa. Orgasmeja tulee kuin liukuhihnalta, vähän nukutaan välissä ja aamulla meno jatkuu taas.

Eroottisena kirjana Sidottua ei voi pitää, minusta se menee jo pornon puolelle. Kirja ei leveile kaunokirjallisilla ansioilla, mutta sen verran vetävästi se on kirjoitettu, että aika äkkiä lukaisin sen loppuun. Omalla tavallaan koukuttava kirja. Sinänsä positiivista, että sarjan myötä on entistä hyväksyttävämpää naisten lukea kirjoja seksistä ja puhua niistä. Ainoastaan harmittaa tuo kliseinen asetelma, jossa mies vie ja nainen vikisee.

Kokematon opiskelijatyttö kohtaa salaperäisen, viileäkatseisen miljonäärin. Heidän välilleen roihahtaa kiihko, joka mullistaa molempien käsityksen intohimosta."Luotatko minuun?" hän kysyy yhtäkkiä. Sitten hän katoaa hetkeksi ja palaa luokseni kädessään hopeanharmaa silkkisolmio. "Laita kätesi yhteen."

Pekka Matilainen : Kupoli

En ole renesanssin ajan Italian tuntija, mutta minut Matilainen vakuuttaa helposti. Puitteet tapahtumille ovat autenttisen tuntuiset ja minusta ne ovat kiinnostavasti ja ihastuttavasti kuvattu. Suorastaan ahmin miljöökuvauksia, joita on ihanan paljon. Oli maaseutua, koteja, toreja, kauppoja, kirjajäljentämöjä, kapakoita ja bordelleja.

Samalla juoni kulki jouhevasti sen selvittämiseksi, miksi ylhäisen suvun poika murhattiin ja miksi pappi lavastettiin murhaajaksi. Liittyikö tapahtumiin harvinainen käsikirjoitus ja mihin se päätyikään?

Mukava historiallinen dekkari :)

Firenze 1423. Brunel­leschi on rakennuttamassa tuomiokirkon kupolia, joka kohoaa kaupungin ylle. Ylhäisen suvun poika löytyy mur­hattuna sivukujalta. Rahakukkaro on tallella, mutta harvinainen käsi­kirjoitus on kadonnut. ­Todistajat väittävät, että tappaja on Medicien kirkon pappi. 

Kaupunki kohisee kuolemasta, kun porteista ratsastaa sisään syytetyn papin vanha ystävä, Antonio Loschi, jonka menneisyydestä kiertää monenlaisia huhuja. Loschi ryhtyy syytetyn asianajajaksi apunaan 16-vuotias kirjuri Pikku-Toni.

Kupoli seuraa Pikku-Tonia ja Loschia Firenzen kujille, ilotaloihin ja Medicien palatseihin, mutta käsikirjoituksen arvoitus ei ratkea. Mistä kiistelty teksti kertoo? Kuka on valmis äärimmäisiin tekoihin saadakseen sen käsiinsä? Entä miten Brunelleschin kupoli liittyy kuolemaan?

Kupoli on historiallinen dekkari, joka vie keskelle renessanssin Firenzen värejä, tuoksuja ja tunnelmia. Kirja on tarkka kuvaus ajasta ja paikasta, jossa koko Euroopan historia sai uuden suunnan. Samalla Kupoli herättää myös ajatusleikin: miten maailma voisi muuttua, jos kadoksissa oleva käsi­kirjoitus joutuisi vääriin käsiin.

Jean M. Untinen-Auel : Luolakarhun klaani

Muistan kuinka isäni luki Maan lapset sarjaa. En tiedä miksi se ei ole houkutellut minua lainkaan. Viime vuonna 100-kirjaa lukuhaasteeni eteni yhden vaivaisen kirjan verran. Päätin ryhdistäytyä heti alkuvuodesta ja valitsin jotain mahdollisimman kevyttä. Päädyin Luolakarhun klaaniin, joka on Maan lasten sarjan ensimmäinen osa.

Aluksi Luolakarhun klaani tuntui etenevän kovin hitaasti. Siitä huolimatta, että kirjan alkuasetelma on kiinnostava: sopeutuuko toisen heimon orpo Ayla-tyttö luolakarhun klaanin elämään? Sitkeästi jatkoin lukemista ja jossain vaiheessa kirja sai pientä imua aikaiseksi. Klaanin tavat ja elämä alkoivat kiinnostaa Aylan kohtalon ohella.

Kirja oli sen verran hyvä, että harkitsen seuraavaa osaa :)

Liza Marklund : Ajojahti

Liza Marklund oli ensimmäinen ruotsalainen dekkaristi, jonka kirjoihin koukutuin. Annika Bengtzon on mukavan särmikäs päähenkilö. Minusta kirjojen paras antia on Annikan siviilielämä, vaikka siinä on ollut uskomattomia tapahtumia jo liikaa :) Tässä kirjassa Annikalla on uusi avopuoliso ja uusperhe ja siten uudet haasteet. Entinen aviomies ei ole toipunut henkisesti eikä fyysisesti panttivangiksi joutumisestaan, vaan tuntee vihaa ja katkeruutta - myös Annikaa kohtaan. Kvällspressenin toimintatapojen ja niiden muutosten kuvaus oli mielenkiintoista.

Varsinaiset tutkittavat tapaukset liittyvät hienostoalueella tapahtuneeseen liikemiehen julmaan kidutukseen ja hänen vaimonsa katoamiseen. Vaimon katoaminen alkaa muistuttamaan yhä enemmän vuosikymmenten takaista liikenaisen katoamistapausta, josta Annikan esimies Anders oli tehnyt palkitun dokumentin ja jota Anders pyytää Annikaa tutkimaan. Andersin dokumenttia on yllättäen alettu netissä väittää valheeksi. Tapahtumien juoni oli ihan kiva, mutta ei oikestaan edes jännittävä. Varmasti luen seuraavankin Annikasta kertovan kirjan. Enemmän tosin seuratakseni Annikan vaiheita.

Solsidanin hienostoalueella asuva liikemies ja entinen kristillisdemokraattinen poliitikko Torsten Lerberg löydetään kotoaan tajuttomana. Hän on joutunut raa'an kidutuksen uhriksi, ja hänen vaimonsa Nora on kadonnut jäljettömiin.Annika Bengtzon saa toimeksiannon kirjoittaa tapauksesta. Samaan aikaan Kvällspressenin päätoimittaja Anders Schyman ajautuu myrskyn silmään, kun hänen kahdeksantoista vuotta sitten tekemäänsä dokumenttielokuvaa aletaan riepotella julkisuudessa.Annika on haasteiden edessä myös pyörittäessään uusperheen arkea.Samalla kun pahoinpidelty Torsten Lerberg vajoaa yhä syvemmälle koomaan ja hyökkäykset Anders Schymania kohtaan käyvät kiihkeämmiksi, Solsidanin kauniin ulkokuoren alta alkaa paljastua syvälle haudattuja, järkyttäviä salaisuuksia.

Ilkka Remes : Omertan liitto

Muutaman edellisen kirjan ajan Remes ei ole oikein jaksanut innostaa. Ajattelin lopettaa Remeksien lukemisen. Onneksi en, sillä Omertan liiton juoni oli erittäin mielenkiintoinen ja se rullasi mukavasti eteenpäin. Tällä kertaa juonen kuljetuksessa ei ollut liikaa tapahtumia, henkilöitä ja paikkoja. Välillä Remes on sortunut viljemään turhia juonenkoukkauksia lukuisine henkilöineen, joka on tehnyt juonesta pirstaleisen ja vaikeammin seurattavan.

Omertan liiton juoni pyörii EU:n ympärillä. Jokainen haluaa osansa EUn rahoista ja päästä vaikuttamaan - myös rikollisjärjestöt. Tuomo Saari on tehnyt vaimonsa sisäpiirivinkillä mittavan päästökauppasijoituksen, joka epäonnistuu. Tuomo ryhtyy tutkimaan syitä epäonnistumiseen ja miettimään kiihkeästi keinoa hankkia menetetyt rahat takaisin. Tuomo löytää nopean ansaitsemismahdollisuuden vararikon partaalla huojuvasta italialaispankista ja tulee samalla sotkeentuneeksi vaaralliseen operaatioon. Samaan operaatioon sotkeutuu myös saksalainen radikaaliryhmä, jonka tarkoituksena on paljastaa EU:n ja pankkien väliset kytkökset.

Jännittävän juonen lisäksi Remes kirjoittaa mielenkiintoisesti EUsta. Kenen etu on EU? Kuka halusi perustaa EUn? Mikä yhdistää euroopan kansoja? Remeksen mukaan syynä on ollut isojen sisämarkkinoiden muodostaminen suuryrityksille, lähinnä amerikkalaisille suuryrityksille. EUta hallitsevat kulisseissa pankit ja rahoituslaitokset ja niiden johtopaikoille asetetut amerikkalaismieliset johtajat.

Pankkien tukemisesta kirjan Tuomo toteaa: ”Työttömyys on viemässä kokonaisen sukupolven monissa EU-maissa, kansalaiset ovat joutuneet rankkojen säästötoimien uhreiksi ja kärsivät pienen eliittiryhmän tekemistä virheistä. Kaiken keskiössä ovat pankit. Meneillään on historiallinen tulonsiirto veronmaksajilta pankeille, jotka aiheuttivat talouskriisin holtittomalla voitontavoittelullaan. Pankinjohtajat pyytävät ja saavat miljardeittain veronmaksajien rahoja pelastuspaketteihinsa omien virheidensä kattamiseksi.” 

Remeksen tuotannon ykköseksi Omertan liitto ei vielä yllä, se paikka saattaa kuulua ikuisesti Pääkallokehrääjälle.

PANKEILLE SYYDETÄÄN VERONMAKSAJIEN MILJARDEJA. SAKSALAISEN RADIKAALIRYHMÄN SIETOKYNNYS YLITTYY. MITÄ KAPITALISMIA VASTAAN ASEIN TAISTELLUT BAADER-MEINHOF OLISI ASIALLE TEHNYT? Tuomo ja Riikka Saari ajautuvat hyytävään operaatioon, joka on räjähtämässä koko maailman tietoisuuteen. Todelliseen hengenvaaraan he joutuvat tajutessaan, että radikaaliryhmääkin vaarallisemmat fanaatikot löytyvät Brysselistä. Varsinainen helvetti repeää, kun heille valkenee millaisin keinoin vallan kabineteissa taistellaan eurooppalaisten rahoista ja sieluista.

Anne Holt : Kuollut kulma

Anne Holt on yksi suosikkidekkaristeistani ja Kuollut kulma yksi hänen parhaista kirjoistaan. Kirja on jännittävä dekkari sen selvittämiseksi, että mitä oikein tapahtui pienelle ja vilkkaalle Sanderille. Miten hän putosi kuolettavasti tikkailta? Sen lisäksi kirja ottaa kantaa lasten pahoinpitelyyn. Siihen, että sitä voi tapahtua kaikkialla silmiemme edessä - myös niissä menestyneissä perheissä.

Kirja on perinteistä dekkaria parhaimmillaan. Kysellään, vertaillaan vastauksia, etsitään asiakirjoja, käydään kaikki vielä kerran lävitse, kunnes palaset alkavat muodostaa pienempiä kokonaisuuksia, joista kasvaa suurempia kokonaisuuksia. Lukijakin pystyy hyvin arvailemaan tapahtumien kulkua. Ratkaisu ei kuitenkaan ole mitenkään itsestään selvä ja kirja pitää otteessaan aivan loppuun saakka.

22. heinäkuuta 2011. Kriminologi Inger Johanne Vik on tullut auttamaan ystävättärensä Ellen Mohrin kesäjuhlien järjestämisessä, mutta perheessä on sattunut vakava onnettomuus. Kahdeksanvuotias poika Sander on pudonnut tikkailta ja kuollut. Vanhemmat ovat hysteerisiä. Hätäkeskus ei vastaa, sillä samaan aikaan Oslossa on räjähtänyt pommi.

Tapausta tutkimaan irrotetaan vain juuri poliisikoulusta valmistunut Henrik Holme. Pikkupojan kuolema paisuukin Utøyan terrori-iskun varjossa rikostutkinnaksi, jota tosin jarruttaa se, että Ellen ja Jon Mohr ovat hyvätuloinen keskiluokkainen pariskunta. Ei sellaisessa perheessä ole voitu pahoinpidellä lasta. Nuori mutta peräänantamaton Henrik Holme vetää Vikin mukaan tutkimuksiin, joissa selviää, ettei kaikki ole sitä miltä näyttää.

Pauliina Rauhala : Taivaslaulu

Odotin pitkään, että pääsen lukemaan Taivaslaulun. Sinänsä oli ehkä ihan hyväkin, että olin jo ehtinyt unohtamaan sen ympärillä olleen vilkkaan keskustelun. Taivaslaulu on varmasti paras esikoisteos pitkään aikaan.

Taivaslaulu kertoo Viljasta ja Aleksista ja heidän uskostaan. Lestadiolaisnuoret perustavat perheen ja lapsia alkaa tulla tiuhaan tahtiin. Perheessä on paljon onnea ja rakkautta lapsia ja puolisoa kohtaan. Perheellä on usko. Mikään näistä ei estä Viljan väsymistä ja ahdistumista jatkuvasti raskaana olemisesta ja vauvan hoitamisesta ja uskonnollisen yhteisön painokstuksesta ehkäisemättömyyteen.

Kirjan kieli on kaunista, suorastaan runollista. Kuvaukset perhe-elämästä ja lapsista ovat erityisen kauniita. Kirja kuvaa myös hyvin Viljan väsymisen, masentumisen ja halun paeta. Tunteen siitä, että ei jaksa ja arvottomuudentunteen siitä, että ei pysty samaan kuin muut nuoret äidit.

Kirja kuuluu tämän vuoden luettujeni top-3.

Taivaslaulu kertoo nuoren lestadiolaisparin, Viljan ja Aleksin, tarinan. Heti kun käsi löytää käden, Vilja ja Aleksi näkevät mielessään viiden litran riisipuurokattilan ja pirtinpöydän alta vilkkuvat seitsemänkymmentä varvasta.

9 vuotta ja 4 lasta myöhemmin, Vilja katselee, kun Otso-poika tanssii valkoiset kiharat hulmuten, ja yrittää muistaa, mikä oli se hetki, kun hänen kehostaan hävisi rytmi. Seuroissa naiset katsovat ensiksi vatsaan ja sitten silmiin. Saarnassa nainen kuvataan lintuemona, joka ei pääse pesän uumenista. Sitten tulee päivä, jolloin Aleksi ja Vilja istuvat käsi kädessä äitiyspolilla, ja kaikki muuttuu lopullisesti.

Taivaslaulussa konkreettiset yksityiskohdat avaavat lukijalle näkymän lestadiolaisyhteisön elämään. Suviseurat ovat hakkeentuoksua, keinuvia lautapenkkejä, pitsaa, punaista jaffaa ja Jumalan sanaa. Runollinen kieli kohottaa Taivaslaulun toiselle tasolle, yksityiskohdista rakentuu poikkeuksellisen kaunis kaunokirjallinen teos. Kuvat ihmisen sisimmälle löytyvät luonnosta: Väsyneen äidin nokasta kohoaa huuto, siipisulat kohisevat selässä, on avattava turvavyö, jotta ne mahtuvat kasvamaan.