lauantai 3. joulukuuta 2011

Sofi Oksanen : Baby Jane

Kirja imaisi mukaansa heti ensimmäisestä sivusta. Aikamatka menneisyyteen: millaista oli homoseksuaalien elämä Helsingissä siihen aikaan, kun lehtien palstoilla etsittiin kulissisuhdetta. Matka siihen millaista on kärsiä mielenterveysongelmista ja jäädä niiden kanssa vaille hoitoa. Palata pilleripurkin kanssa kotiin ja joutua riippakiveksi läheisilleen.

Rankoista teemoista huolimatta kirja ei mielestäni ole kantaa ottava. Kuvaus yhdestä ehkä hyvinkin keskiverrosta poikkeavasta näkökulmasta teemoihin. Tarinana mielestäni eheä ja hyvin kerrottu. Pidin. Itse asiassa pidin ehkä enemmän kuin Puhdistuksesta.

Mitä tapahtui Pikille? Vitsimaakarille, jolla oli itkevän ilveilijän ääni, joka sokeutti, petkutti ja peitti kaiken sen, minkä hän halusikin olevan näkymätöntä itsessään. Miten kaupungin coolein lepakko päätyi vangiksi omaan kotiinsa, näkemään lähes nälkää?

Ongelmaan, joka ei ole hallittavissa, on vaikea saada apua. Sillä on kuitenkin nimi. Tautiluokitus F-41.0.

Pikiä yrittävät pitää pystyssä tyttöystävät. Nykyinen, tarinan minäkertoja, ja ex Bossa, jotka huolehtivat hänestä monin tavoin.

Se on virhe. Mutta niin on myös minäkertojan ja Pikin suhde, jossa oikeat sanat osuvat vääriin paikkoihin ja väärät oikeisiin. Siitä irtautuminen on veristä.

3 kommenttia:

  1. Mä ostin Baby Janen joskus cittarista pokkarina, ei lähtenyt yhtään käyntiin, silloin, pitää ehkä kaivaa se kirjahyllystä taas esiin.

    Oletko lukenut Marjaneh Bakhtiarin Toista maata -teoksen, mä tykkäsin! Olisi kiva kuulla sun mielipide, löytyy lainaksi, jos et ole jo lukenut :)

    Toinen, jota olen kirjakaupassa silmäillyt jo on Anna-Leena Härkösen uusin, Onnen tunti.

    VastaaPoista
  2. Mulla Baby Jane lähti ihan välittömästi käyntiin. Ehkä oli otollinen ajankohta.

    Marjaneh Bakhtiar on mulle tuntematon tuttavuus. Mutta kiinnostaa kyllä. Olen myös miettinyt tuota Härkösen uusinta, mutta jäi sitten hankkimatta. Olen yrittänyt vähentää kirjojen hankkimista ja hankkiutua pokkareista eroon. Pinoja kertyy niin kauheasti joka paikkaan.

    VastaaPoista
  3. Näimpä, useinkaan kirjoja ei tule luettua uudestaan, vaikka kuinka vaikuttava olisi. Jotenkin se ei enää toisella kerralla ole sama fiilis, tai jotain. Ja toinen on noi kertyvät kirjapinot (hyllyt ei riitä!)

    Kirjastossa oli ihan hurjan monta varausta tuolle Härkösen kirjalle, mutta ehkä 7vkr lainana saisin minäkin napattua sen :)

    VastaaPoista