Muistan kuinka isäni luki Maan lapset sarjaa. En tiedä miksi se ei ole houkutellut minua lainkaan. Viime vuonna 100-kirjaa lukuhaasteeni eteni yhden vaivaisen kirjan verran. Päätin ryhdistäytyä heti alkuvuodesta ja valitsin jotain mahdollisimman kevyttä. Päädyin Luolakarhun klaaniin, joka on Maan lasten sarjan ensimmäinen osa.
Aluksi Luolakarhun klaani tuntui etenevän kovin hitaasti. Siitä huolimatta, että kirjan alkuasetelma on kiinnostava: sopeutuuko toisen heimon orpo Ayla-tyttö luolakarhun klaanin elämään? Sitkeästi jatkoin lukemista ja jossain vaiheessa kirja sai pientä imua aikaiseksi. Klaanin tavat ja elämä alkoivat kiinnostaa Aylan kohtalon ohella.
Kirja oli sen verran hyvä, että harkitsen seuraavaa osaa :)
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Tämä kolahti aikoinaan minuun kuin leka päähän ja hankin monta sarjan kirjaa ja sitten kävi niin, että tyttöni ihastui myös kirjoihin ja vei mennessään... :)
VastaaPoistaSarja taisi olla aikoinaan suurmenestys, ainakin muistelen lapsuudestani, että siitä kohistiin. Voi olla, että pikkuhiljaa lueskelen itsekin koko sarjan.
Poista