Eppu Nuotio: Peiton paikka

Juonellisesti jotenkin hajanainen. Onnistuneita tilannekuvauksia ja muistoja menneiltä vuosikymmeniltä. Niin sujuvaa kirjoittamista, että lukaisin nopeasti loppuun, mutta ei tämä nyt mikään lukuelämys ollut.

Kertoo pienen tytön rikkinäisestä perheestä ja elämästä tehtaan varjossa Kekkosen aikaan.

Anne Holt: Minkä taakseen jättää

Varsin viihdyttävä norjalainen dekkari. Puoleen väliin saakka luettuna oli jännittävintä, mitä olen pitkään aikaan lukenut. Loppuratkaisussa dekkaristi punnitaan, eikä tämän loppuratkaisu ollut mitenkään huono.

Yhdeksänvuotias Emilie katoaa matkalla koulusta kotiin. Jäljelle jäävät vain reppu ja kimppu leskenlehtiä. Kuusi päivää myöhemmin kidnapataan pikku Kim. Hän löytyy nopeasti. Kuolleena, ruumiissaan lappu SAIT ANSIOSI MUKAAN.

Inger Johanne Vik, tutkija ja pienen lapsen äiti, on yhtä järkyttynyt kuin muutkin maanmiehensä. Kun Norjan Keskusrikospoliisi pyytää häneltä apua jutun ratkaisemisessa, hän kieltäytyy, vaikka hänellä on tausta FBI:ssa ja hän on juristi ja psykologi.

Mutta sitten katoaa jälleen yksi lapsi. Oslon bussista numero 20, keskellä ruuhka-aikaa. Inger Johanne ei enää voi kieltäytyä tehtävästä…

Margaret Atwood: Nimeltään Grace

Olen aina pitänyt Margaret Atwoodista. Hänen tapansa kirjoittaa on tyylikäs, tarkka ja silti mukaansa tempaava. Nimeltään Grace päätyi minulle tosin niin arkisesta syystä kuin että se oli tosi hyvässä alessa. Kirja loi aivan oman tunnelmansa, josta pidin. Samoin kuin kyseisen aikakauden tarkasta kuvauksesta. Tämäkin kuuluu niihin kirjoihin, joista voin vain ihmetellä, että kuinka joku pystyy niin moniuloitteiseen kuvaukseen. Ja jännähän tuo kirja oli, vaikka eihän siinä juuri mitään tapahtunut.

Ja tässä vaiheessa tuli niin pitkä päivitystauko, että lukujärjestys meni jo sekaisin

Sofi Oksanen: Puhdistus

Ikääntynyt Aliide Truu asuu yksin taloaan Viron maaseudulla. Maa on itsenäistynyt edellisenä vuonna ja maareformi on alkanut. Vanhan naisen arjen katkaisee pihalle pyörtynyt parikymppinen Zara. Tultuaan tajuihinsa Zara kertoo pakenevansa väkivaltaista miestään. Kohtaaminen nostaa Aliiden mieleen repivät muistot nuoruuden traagisesta rakkaudesta ja valinnoista, jotka sinetöivät hänen lähimpiensä kohtalon. Omiin epätoivoisiin ratkaisuihinsa pakotetun Zaran tilanne puolestaan osoittaa, että vaikka aika on toinen, vaino ei ole loppunut, muuttanut vain muotoaan. 

Puhdistuksen syvintä ydintä on petos, johon epätoivoiset tunteet ajavat. Romaani avaa myös Viron vaiettua lähihistoriaa yhden suvun kokemusten kautta. Kirja antaa äänen sodan, kommunismin ja sorron uhreille. 1940-luvulla koettujen nöyryytysten ohella teoksessa nousee esiin nykynaisiin epävakaissa yhteiskunnallisissa olosuhteissa kohdistuva hyväksikäyttö.

Riipaiseva tarina. Tarkkanäköisiä yksityiskohtia. Jännittävä. Koskettava. Lähihistoriaan pureutuva.

Odotukseni oli ilmeisesti liian kovat, koska tämä ei kuitenkaan niitä täysin täyttänyt. En tiedä, mitä kaipasin, ehkä lisää kielen vivahteita ja sävyjä? Ehkäpä minua häiritsi tuo lähes psykoottinen rakkaus? Mutta hyvähän tämä on.

Dan Brown: Kadonnut symboli

Yhdysvaltojen pääkaupunki Washington. 12 tuntia. Jännitystä joka hetki.
 
Professori Robert Langdon saa tavallisena sunnuntaina yllättävän kutsun Washingtoniin vanhalta ystävältään ja oppi-isältään Peter Solomonilta. Langdon halutaan pikaisesti juhlapuhujaksi pääkaupungissa pidettävään tilaisuuteen.

Langdon suostuu äveriään historioitsijan pyyntöön ilomielin, mutta perille päästyään hän huomaa astuneensa keskelle järkyttävää painajaista. Tuntematon taho todistaa mahdollisimman raa'alla tavalla kaapanneensa Peter Solomonin....

Aikoinaan oli aivan myyty Da Vinci koodille, mutta Kadonnut symboli tuntuu idealtaa kuluneelta. Pisteet kyllä kotiin keskivertoa paremmasta ja hiotummasta loppuratkaisusta. Kyllähän tämän kesäpäivä lukaisee, jos ei ole parempaakaan.

Mende Nazer / Damien Lewis: Orja

Orjaksi kaapatun ja vapauteen karanneen Menden tarina. Kirjallisilta avuiltaan kömpelö (nukkuiko kustannustoimittaja?) mutta tarinaltaan tärkeä. On vaikea ymmärtää maailmaa. Itse voi ainakin yrittää vedota siihen, että en tiennyt, että tämäkin vitosen rätin teki joku lapsi epäinhimillisissä oloissa tehtaassa tai että jos ei olisi tehdastyötä, niin sitten nekin lapset olisivat kerjäläisiä tai prostituoituja. Mutta mihin vetoaa orjaa pitävä ja hakkaava maansa kermaan kuuluva? *raskas huokaus*. Ja tälläisen tarinan jälkeen Suomeen syntyminen tuntuu taas ihan lottovoitolta.

Donna Leon: Haurasta lasia

Venetsiassa on ensimmäinen kevätpäivä, ja komisario Brunetti päättää lintsata töistä auttaakseen ympäristöaktivisti Marco Ribettiä, joka on pidätetty mielenosoituksessa. Palatessaan toimistolle hän törmää riidanhaluiseen lasitehtaan omistajaan De Caliin, jonka on kuultu uhkailevan vävynsä Ribettin henkeä Muranon baareissa. Onko mies valmis toteuttamaan uhkauksensa? Muranon lasisaari vetää Brunettia puoleensa. Vakaviksi tutkimukset muuttuvat, kun tehtaan yövartiomies löytyy kuolleena lasinpolttouunin edestä. Mitä tarkoittaa ruumiin vierestä löytyvä Danten Helvetin laitos, joka on täynnä käsinkirjoitettuja kommentteja?

Nämä Donna Leonit ovat kuin Viisikkoja aikuisille. Paljon ihanien ruokien ja maisemien kuvausta. Leonin keskikastia tai jopa alle. Hetken viihdytti. Luettu. Unohdettu.

Nyt onkin kirjoja luettu loppuun, kun olin sairaana.