Donna Tartt : Jumalat juhlivat öisin

Kirja alkuosa kuvailee elämää suljetulla yliopistokampuksella sekä erikoisia opiskelijoita. Nautin tästä osasta suuresti ja jotenkin se muistutti minua Mennyt Maailma kirjan vastaavista kohdista. Itse asiassa luulin aika pitkään, että kirja sijoittuu aikaan useita vuosikymmeniä sitten.

Alun kuvauksen jälkeen Tartt alkaa kehittelemään tilannetta, joka johtaa murhaan. Tässä vaiheessa kirja lähes muistuttaa jännäriä. Ketkä osallistuvat? Miksi? Ja kuinka se tapahtuu? Verityön jälkeen jää syyllisyys ja jokaisen osallistuneen täytyy etsiä oma tapansa jatkaa elämäänsä. Minkälainen elämä on vielä mahdollista?

Erittäin mukaansa tempaava kirja. Osa henkilöistä liian karikatyyrimäisiä tai liian "väkisin rakennettu".
Vaikea määritellä, että mitä lajityyppiä tämä edustaisi.

Menestysromaani rikoksesta, vastuusta, syyllisyydestä ja siitä, kuinka helposti itsekkyys voi tahrata viattomuuden.

Kun pennitön Richard Papen saapuu apurahan turvin Hampden Collegeen, hänestä tuntuu kuin hän olisi tullut paratiisiin. Älykkäitä ja kauniita opiskelijoita, kevyitä huumeita… rikkaille ja lahjakkaille nuorille Hampden on rajoittamattomien mahdollisuuksien paikka.

Richard onnistuu pääsemään viiden klassisten kielten opiskelijan ja heidän karismaattisen opettajansa sisäpiiriin. Yhdessä he puhuvat sujuvasti kreikkaa, väittelevät kuolleista kulttuureista ja elävät sivussa muusta yliopistosta.

Kuukausien kuluessa Richard saa kuulla hirveästä rikoksesta, johon hänen uudet ystävänsä ovat kerran syyllistyneet. Ja mikä pahinta, yksi heistä on murtumaan päin, yksi heistä aikoo tuhota heidän kultaisen tulevaisuutensa paljastamalla koko jutun. Syyllisyys ja kiinnijäämisen pelko johtavat kierteeseen, johon Richard temmataan mukaan.

Thomas Enger : Valekuollut

Norjalainen esikoisdekkari. Varsin kelpo sellainen. Tosin olisihan se kiva, jos joskus päähenkilö eläisi/olisi elänyt ihan normaalia elämää eikä olisi *ah-niin-synkästi-traumatisoitunut*. Jatkuvasta lukemisen keskeytyksestä kärsivä kiireinen kotiäiti kiittää kirjaa jaosta lyhyisiin lukuihin. Näitä voisi lukaista rannalla useammankin. Jos tulisi rantakelejä.

Tämä ostos on esimerkki Suomalaisen kirjakaupan kassalla tehtävästä myyntityöstä. Erittäin usein vielä kassalla onnistuvat myymään minulle lisää ja aina on ollut hyvä tuote. Tällä kertaa ostin tarjouksesta 3 pokkaria 10e ja kassalla myyjä kertoi, että jos pidän dekkareista heillä on "tutustumistarjouksessa" edullisesti uuden norjalaisen dekkaristin kirja.

Kun nuori nainen löytyy kuoliaaksi kivitettynä pellolta, kääntyvät poliisin epäilykset pakistanilaiseen poikaystävään. Onko kyse kunniamurhasta? Nettilehden rikosreportteri Henning Juul ryhtyy kirjoittamaan tapauksesta. Hän on palannut töihin pitkältä sairauslomalta ja toipuu edelleen kaksi vuotta aiemmin tulipalossa kuolleen poikansa menetyksestä.

Donna Leon : Ystävä sä lapsien

Tämä oli siitä erikoinen Guido Brunettin tutkimus, että tutkintaan ei liittynyt murhaa. Periaatteessa juoni oli lähes hyvä, mutta kerronta ajoittain haparoivaa. Yhden hengen juryni julistaa myös tyytymättömyyttä kuvattujen ruokalajien ja rakennusten vähäisyyteen. Lisäksi vaporettoreittien kuvausta tulisi laajentaa ja ajella välillä poliisiveneellä. Muussa tapauksessa alan etsiä uutta tuottoisaa dekkarikirjailijaa.

Pikkupojan sieppausta tutkiessaan Guido Brunetti törmää maailmaan, jossa lapsia voi ostaa rahalla
Kun komisario Brunetti kutsutaan sairaalaan tapaamaan brutaalin hyökkäyksen kohteeksi joutunutta lastenlääkäriä, ilmassa on enemmän kysymyksiä kuin vastauksia. Kolme miestä on tunkeutunut yöllä lääkärin kotiin, mukiloinut hänet ja siepannut hänen puolitoistavuotiaan poikansa. Kuka tämänkaltaisen teon takana voi olla?

Tutkimusten edetessä Brunettille alkaa paljastua kokonainen lapsettomuuden ja epätoivon maailma, jossa vauvat ovat kauppatavaraa. Mutta löytyykö taustalta jotain vielä pahempaa kuin rahanhimo? Ja ketkä kaikki oikein ovatkaan sekaantuneet asiaan?

Ian McEwan: Sementtipuutarha

Lukukokemuksena varsin hämmentävä. Ajoittain suorastaan surrealistinen. Minusta outo kirja, mutta pidin siitä siltikin.

Perhesuhteet vaikuttavat alunperinkin hiukan epätavallisilta ja muita sosiaalisia suhteita ei ole. Voisiko näin tapahtua -lapset elävät ilman vanhempiaan eikä kukaan huomaa? Haittaako eristyneisyys lasten kehitystä? Muuttuuko lasten vapaus hulluudeksi?

McEwan kuvaa oudotkin tapahtumat hyvin neutraalisti. Sinänsä mielenkiintoinen tapa kirjoittaa. Tähän kirjaan päädyin, kun kesken oleva McEwanin Sovitus vaikuttaa muuten hyvältä, mutta alku on niin kuvailevaa ja hidastempoista, ettei se sovi tämän hetkiseen keskittymiskykyyni ja mielentilaani. Tässä lukaisin kokonaisen tarinan siinä sivumäärässä, jossa Sovituksen henkilöitä ei ole vielä esitelty :)

Psykologisesti loistokas esikoisromaani käynnisti brittikirjailijan komean uran
Julie, Sue, Tom ja Jack ovat jääneet orvoiksi. Vanhin heistä on kuudentoista, nuorin vasta kuuden. Sisarukset alkavat elää isossa talossa oman tahtonsa ja taitonsa mukaan.

Teini-ikäinen Jack kertoo omaperäisellä, lakonisella tyylillään tästä perhe-elämän vääristyneestä vaihtoehdosta, kesken­kasvuisten hämmentävästä vapaudesta, roolileikeistä ja seksuaalisista jännitteistä.

Jens Lapidus: Siisti kosto

Välillä jotain dekkarityylistä viihdettä. Vaikka täytyy todeta, että ei ollut kovin viihdyttävä. Yritin lukea tätä kirjaa ennen ensimmäistä osaa (Rahalla saa) ja hyydyin ekan 50 sivun jälkeen täysin. Nyt sentään pääsin loppuun saakka. Vaikka kirjassa on itsenäinen juoni, se ei silti toimi "irrallisena" lainkaan. Selvästi ensimmäistä osaa heikompi. Ei kuitenkaan ollut niin huono kuin viime vuoden heikon Matkalaukkumorsian.

Anja Snellmann: Parvekejumalat

Somaliperheen tytär Anis asuu Muukalaistalossa ja unelmoi asioista,
jotka kantasuomalaisille teinitytöille ovat itsestään selviä. Hän haluaisi
hengailla kaupungilla, surffata netissä, käydä leffoissa ja bileissä, mutta isällä on muita suunnitelmia. Niihin eivät kuulu huulipuna, korvakorut ja farkut, joihin Anis pukeutuu salaa isän ja veljien haukkapartiolta. Ainakaan niihin eivät kuulu pojat, etenkään eräs Luka, joka haluaa pelastaa Kuolleenmeren, ja jonka Anis tapaa Al Goren ilmastoluennolla.
Samaan aikaan taiteilijaäidin tytär Zahra, entiseltä nimeltään Alla
Pohjola, pukee ylleen niqabin, jolla peittää vartalonsa kuvat ja arvet,
jotka muistuttavat entisestä elämästä. Zahra on päättänyt palata
kotiin, kääntyä islamilaiseksi. Huivinsa alla hän on uusi, puhdas ja tahraton. Hän löytää muitakin kotiinpalaajia, perustaa Halajan-ryhmän ja järjestää islamilaisuuteen tutustuttavan tapahtuman. Kun Aniksen ja
Zahran tiet risteävät, kummankin elämä muuttuu lopullisesti.



En ole pitkään aikaan lukenut mitään. Arvostetut kaunokirjallisuusteokset jäävät kaikki kesken, tunnun kaipaavan viihdyttävämpää tai ainakin nopeatempoisempaa kerrontaa. Tämän kirjan lukaisin viikonlopussa. Kirja on toki ajankohtainen, varmaan kirjailija on tehnyt paljonkin taustatutkimusta. Mutta minusta kirja oli liian kärjistävä ja loppu sensaatiohakuinen. Muilta osin Snellman kuvaa mielestäni hyvin kahden kulttuurin välissä tempoilua ja nuorten naisten halua määrätä itse kehostaan ja elämästään. 

Olen aina pitänyt Snellmannista, eikä tämäkään ollut hassumpi. Tässä vaan olisi ollut aineksia vielä parempaan.

Miika Nousiainen : Vadelmavenepakolainen

Olemme Hannan kanssa puhuneet, että menisimme katsomaan Vadelmavenepakolaista Komiin. Sitä varten lukaisin kirjan. Fiilikset olivat aikas sekalaiset. Havainnot ovat välillä hyvin osuvia ja vitsit naurattavat. Mutta oikeasti, kannattaako yhden vitsin varaan tehdä kokonainen kirja? Ja onko minun elämäni riittävän pitkä sen lukemiseen? Sadan sivun jälkeen minut valtasi epäusko -tätäkö tämä nyt vaan on? Vähän kuin Petelius ja Kalliala olisivat tehneet täyspitkän elokuvan hoilaamalla Nunnuka-nunnuka-lai-lai-laata.

Tyly tuomioni: aiheen käsittely ei kanna kokonaiseksi kirjaksi. Välillä suorastaan boring. Hyvät irtovitsit.

Mikko Virtasella on ongelma. Hän ei tahdo olla suomalainen mies, mörökölli, ahdistuksen ja huonon itsetunnon ruumiillistuma. Hän on päättänyt tulla ruotsalaiseksi.

Helppoa se ei ole: Ruotsin kansalaisuutta ei heltiä miehelle, joka ei ole asunut maassa päivääkään, eroaminen Suomen armeijasta ei ota onnistuakseen, eikä työnantaja suostu myöntämään edes Victorian syntymäpäivää palkalliseksi vapaaksi.

Virtanen ei kuitenkaan luovuta. Hänestä sukeutuu Mikael Andersson – empaattinen, rakastava ja keskustelutaitoinen ruotsalainen perheenisä Göteborgista. Hinta on kova, mutta mihinpä ei ihminen olisi valmis saadakseen asua maailman demokraattisimmassa yhteiskunnassa, kansankodissa, missä ovetkin avautuvat kutsuvasti sisäänpäin.