Anna Jansson : Outoja lintuja

Ensimmäisen Janssonin kirjan jälkeen kuvittelin lukevani sarjaa julkaisujärjestyksessä, ilmeisesti järjestykseni on aivan jotain muuta. Ei sillä, että lukeminen olisi siitä mitenkään erityisemmin kärsinyt.

Jansson on tähän saakka ollut parhaimmillan kuin ruotsalaista poppia. Sujuvasti lukaistu ja unohdettu. Outoja lintuja on lukemistani Janssoneista jännittävin, välillä suorastaan piinaava. Miten lintuinfluessa leviää? Kuka sairastuu? Löytyykö lääkettä? Moniko selviää? Kirjaa oli suorastaan pakko ahmia eteenpäin.

Haluan pysyä ensimmäisessä fiiliksessäni, että juoni on epäuskottava. Eihän kukaan voisi levittää Ruotsissa tarkoituksella lintuinfluenssa virusta. Eihän? Eihän edes suurten rahallisten voittojen toivossa?

Lintuharrastaja Ruben Nilsson löydetään sängystään kuolleena. Kun myös Nilssonin naapuri Berit Hoas tuodaan sairaalaan kuoleman kielissä, lääkäri Jonatan Eriksson aavistaa että peloista pahin on käynyt toteen: Gotlannissa riehuu tappava lintuinfluenssavirus.

Paniikki leviää virustakin nopeammin. Missä viipyvät viranomaisten lupaamat lääkkeet?Miksi vain Ruotsin hallituksen jäsenten annetaan poistua saarelta?

Keskellä kaaosta rikostarkastaja Maria Wern selvittää tuntemattoman miehen murhaa. Keskittyminen on vaikeaa, sillä myös Marian Emil-poika on sairastunut. Kun paikallisen yksityisklinikan sairaanhoitaja Sandra Hägg surmataan ja lääketieteeseen erikoistunut freelance-journalisti Tobias Westerberg katoaa, Maria ja Jonatan joutuvat pohtimaan hirvittävää vaihtoehtoa: levittääkö joku lintuinfluenssaa tahallaan?

Camilla Läckberg : Saarnaaja

Kirjan aihepiiri on karmiva: joku kiduttaa ja murhaa naisia. Kaksi 70-luvulla kadonnutta nuorta naista löytyvät uuden uhrin kanssa. Kaikilla on täsmälleen samat vammat. Seuraavaksi katoaa nuoria tyttöjä.

Yleensä en pidä näistä juonista lainkaan. Mutta Saarnaajan tunnelma on pääosin jotenkin "kotoisa". Jännitys ei ota otteeseen kuristavasti, vaikka se pysyy hyvin yllä loppuun saakka. Tutkinnan yhteydessä valotetaan monien henkilöiden historiaa ja suhteita. Tutkinnasta vastaavalla Patrikilla on skismaa töissä muutaman vanhemman ja lepsummin työhönsä suhtautuvan kolleegan kanssa. Patrikin pomolla ja kolleegalla on naisongelmia. Patrikin vaimo on viimeisillään raskaana ja hellekesän päätehtävänä hänellä on torjua täysihoitoon väkisin punkevat sukulaiset ja ystävät. Arkiset askareet ja ihmissuhteet pitävät synkkyyttä loitolla.

Voisi sanoa, että tämä oli kevyt paluu vanhaan kunnon Viisikko-genreen (joka on myös iso osa Donna Leonin viehätystä). Patrikin päivä päättyy usein illalliseen - katkarapuja, grilliruokia, spagettia, makkaroita :)

Tämä oli ensimmäinen lukemani Läckbergin kirja. Pidin. Laadukasta perusdekkaria.

Varhaisena kesäaamuna pikkupoika livahtaa ulos leikkimään ritaria. Leikki saa äkillisen lopun, kun poika näkee edessään maassa makaavan alastoman naisen, joka tuijottaa suoraan häneen...Poliisi kutsutaan paikalle, ja käy ilmi että nuori nainen on murhattu. Rikos käy entistäkin merkillisemmäksi, kun ruumiin alta pian löydetään kahden 1970-luvun lopussa jäljettömiin kadonneen naisen luurangot. Johannes Hultin, kuuluisan Saarnaajana tunnetun vapaakirkon pastorin pojan, epäiltiin tuolloin sekaantuneen katoamisiin, mutta hän teki itsemurhan pian tapahtumien jälkeen. Hultia ei siis voida kuulustella. Tanumsheden poliisiasemalla ollaan ratkaisemattoman mysteerin edessä. Ehkä Hult oli syyllinen, tai ehkä he etsivät nyt murhaajaa joka on odottanut kaksikymmentä vuotta murhatakseen uudelleen. Tai ehkä he ovat tekemisissä aiemmista murhista inspiroituneen hullun kanssa.Camilla Läckberg vie toisessa dekkarissaan lukijat jälleen Fjällbackan idylliseen pikkukaupunkiin. Tapaamme taas Erica Falckin, viimesyksyisen Jääprinsessa-kirjan keskushenkilön. Nyt pääroolin ottaa Erican avopuoliso, konstaapeli Patrik Hedström, joka saa mutkikkaan tutkinnan johdettavakseen, ja pian tapaus vaivaa häntä päivin öin. Erica tuntee omasta puolestaan murhia kohtaan varsin vähän mielenkiintoa, sillä hän on jo kahdeksannella kuulla raskaana.Saarnaajassa liikutaan taitavasti kahden eri aikatason välillä, mikä tuo kerrontaan aivan uudenlaista jännitettä, arvoituksellisuutta ja syvyyttä.

Tess Gerritsen : Jääkylmä

Kuolinsyytutkija Maura Isles lähtee konferenssiin ja tapaa siellä vanhan opiskelukaverinsa. Äkillisestä päähänpistosta hän päättää lähteä opiskelukaverinsa, hänen tyttärensä ja tuttavapariskunnan kanssa lyhyelle reissulle vuoristoon.

Navigaattori ohjaa harhaan ja joukkion auto jää jumiin lumeen. He pelastuvat lumimyrskyltä paikallisen lahkon uudelle asuma-alueelle. Talot ovat tyhjillään kuin kaikki olisivat haihtuneet kuin tuuleen. Joukkion yritys päästä vuorelta pois epäonnistuu ja yksi heistä loukkaantuu kuolettavasti. Kovakuntoisin lähtee hiihtäen hakemaan apua.

Mitä on tapahtunut pikkukylän asukkaille? Onko lahkon johtaja määrännyt heidät kuolemaan? Vaaniiko joku Mauran ja retkeläisten henkeä? Selviääkö kaupunkilaisnainen talvisäässä vuoristossa?

Olipa jännittävä kirja. Hetkellisesti kuin 10 pientä neekeripoikaa, sitten kantaa ottava uskonlahkojen elämäntyyliä ja nuorten tyttöjen hyväksikäyttöä vastaan ja sitten vielä yllättävä loppuratkaisu. Juonen kuljetus ja muutama äkkimutka olivat mielestäni erittäin onnistuneita ja pitivät mielenkiintoa yllä.

Näin jossain kirjablogissa kansikuvan ja sen perusteella tämä valikoitui lainaan kirjastosta. Varmasti luen vielä lisää Gerritseniä. Hän on minulle uusi mieluinen tuttavuus.

Kitkainen työpari Maura Isles ja Jane Rizzoli joutuu jälleen vastakkain säälimättömän sarjamurhaajan kanssa. Myrsky on saartanut
viisi toisilleen tuntematonta ihmistä
autioon taloon – ilman pakotietä.

Susan Fletcher : Noidan rippi

Corrag odottaa polttoroviotuomiotaan sellissä. Häntä tapaamaan saapuu irlantilainen pappi Charlie Leslie, joka etsii todisteita kuningasta vastaan siitä, että hän on antanut tappokäskyn skotlantilaiselle klaanille. Tästä syystä Charlie suostuu kuuntelemaan Corragin tarinan.

Corrag on elänyt kovan elämän hyljeksittynä ja vainottuna "noitana, akkana, ämmänpiruna". Hän on paennut Englannista henkensä edestä pohjoiseen Skotlantiin. Skotlannista Corrag löytää sielunmaisemansa ja tavan elää löyhästi yhteisössä paikallisen klaanin kanssa, kunnes klaani joutuu verilöylyn uhriksi ja vain osa onnistuu pakenemaan.

Tarina on jännittävä. Fletcherin kieli on kaunista ja soljuvaa, hän kuvaa Skotlannin luontoa lumoavasti. Corrag rakastaa paikkoja ja luontoa ja Fletcher kirjoittaa sen niin koskettavasti, että lukiessa melkein maistan vuoripuron raikkaan veden ja tunnen suurta vetoa retkelle talviseen luontoon.

Viime kesänä luin suurin odotuksin Fletcherin Meriharakat. Sekin oli kieleltään kaunista, mutta odotukseni eivät täyttyneet. Ne täyttyivät paremmin Noidan ripissä, pidin siitä enemmän sen mukaansa tempaavan ja jännittävän juonen vuoksi.

Skotlanti vuonna 1692. Corragin äiti hirtetään noitana, ja Corrag pakenee kauas pohjoiseen Glencoen kylään. Hän on juuri löytänyt paikkansa yhteisössä, kun kymmeniä kyläläisiä tapetaan verilöylyssä. Corrag tuomitaan kuolemaan noituudesta ja osuudesta verilöylyyn.

Kylään saapuu irlantilainen Charles Leslie, jolla on salaiset syynsä selvittää syylliset. Hän alkaa käydä tapahtumia läpi Corragin kanssa. Heidän välilleen kehittyy syvä ystävyys, joka muuttaa molempien elämän.

Laura Honkasalo : Lumen saartama kahvila

Novellikokoelmassa on kaksi kantavaa teemaa: nainen etsii itseään ja se heijastuu parisuhteeseen ja toisena turvaton lapsuus, jossa aikuis(t)en huomio lasten sijasta keskittyy maailman parantamiseen tuopin tai viinilasin äärellä.

Kirjan yleistunnelma on alakuloinen. Välillä ymmärtävä, välillä soimaava.

Tarinat ovat niin kiinnostavia, että lukaisen kirjan hetkessä. Ja myös unohdan hetkessä. Lähinnä mieleeni jää, että Honkasalo purkaa kirjasta toiseen oman lapsuudensa traumoja vanhempiensa avioerosta ja maailmanparannuksesta nesteiden äärellä. Teemat ovat tärkeitä, mutta tässä ajassa ne eivät jaksa koskettaa minua usean kirjan vertaa.

Laura Honkasalon kerronta lumoaa. Yksityiskohtaisesti, tarkasti ja elävästi hän tavoittaa henkilönsä ja heidän elämänpiirinsä monivivahteisen kokokuvan. Myös henkilöiden sisäisen maailman rikkaus avautuu vaikuttavasti, ja samalla hän tuo heidät lähelle lukijaa, melkein ystäviksi.

Lumen saartama kahvila -kokoelman hienovireisissä, viipyilevissä novelleissa Honkasalo kuvaa lasten ja aikuisten maailman yhteentörmäyksiä, kuten hän teki jo menestykseksi muodostuneessa romaanissaan Sinun lapsesi eivät ole sinun. Hän kertoo myös nuorista naisista elämän taitekohdissa sekä äideiksi tulleista onnen ja hämmennyksen ristiriidoissa. Nuoret kaupunkilaiset matkustavat maailmalla ja tekevät samalla matkaa itsessään.

Kipeät kokemukset ovat syvällä heissä, ne taittuvat surumielisyyteen mutta puhkeavat myös iloon. Honkasalon novellit ovat täynnä ymmärrystä ja oivallusta ihmisestä. Tämä kirja puhuu välittämisestä, yhteisyydestä, tosirakkauden kaipuusta.

Thomas Kanger : Lohikäärmeen vuosi

Kirjassa kulkee kaksi tutkintaa rinnakkain. Poliisi Elina Wiik tutkii Ikean yövartijan murhaa, johon ei meinaa aluksi löytyä yhtään johtolankaa. Entinen poliisi Espen Krogh tutkii omalla tahollaan asevalmistajan johtoryhmän jäsenen katoamista.

Aluksi kahden rinnakkaisen tarinan kuljetus on takkuista. Lukijana olen sekaisin, että kuka on kuka. Sekavuus vain kasvaa, kun mukana alkaa kulkea kolmas tarina, joka kertoo vietnamilaisen naisen ja hänen tyttärensä tarinaa. Se keneen heidän tarinansa Espenin tutkinnassa liittyy, paljastuu vasta lähempänä kirjan loppua.

Meinasin jo luovuttaa lukemisen. Yksikään tarina ei tuntunut etenevän. Sitten Vietnamiin sijoittuva tarinan osa imaisee. Jatkan lukemista ja odotan, että millä koukulla tarinat nykäistään yhteen. Mitä pidemmälle luen sen kiinnostavampi tarinasta tulee. Suosikkidekkaristieni joukkoon Kangerilla ei kuitenkaa ole asiaa, sen verran tahmainen oli tarinan alku.

Kun maailmanlaajuisen asevalmistajan asianajaja menettää poikansa Afganistanin sodassa, hän alkaa tehdä tiliä omasta menneisyydestään ja työnantajansa toimista. Äkkiä hän katoaa tutkasta, ja hätiin kutsutaan Espen Krogh. Tehtävä vie viinaanmenevää entistä poliisia Ruotsista Amerikan kautta Vietnamiin, ja pian Krogh huomaa olevansa pelkkä nappula isommassa pelissä. Samaan aikaan suomalaissyntyinen Elina Wiik Västeråsin poliisista saa selvitettäväkseen Ikean yövartijan murhan. Millaiset säikeet yhdistävät näitä tapauksia?

Ilkka Remes : Ylösnousemus

Edellisen Remeksen kirjan (Teräsleijona) innoittamana oikein varasin kirjastosta Ylösnousemuksen. Se olikin taas tyypillisempää Remestä. Turboahdettua toimintaa, jossa seikkaillaan Euroopassa ja Aasiassa. Suomalaisia salaisia sukellusvenehankkeita. Kylmä sota. Vakoilua. Kidnappaus. Murha.

Vauhtia ja käänteitä riittää. Välillä Remeksen kirjoissa juonta kieputetaan liiaksi, mikä haittaa minua pysymään kärryillä, että kuka oli kuka ja mihin nämä tapahtumat johtaa vai onko tämä(kin) taas juonen etenemisen kannalta "turha lenkki". Ylösnousemus oli niillä rajoilla, että turhaudunko juonen mutkitteluun vai en.

Päähenkilönä jälleen oman elämänsä MacGyver, joka selviää melkein, mistä tahansa ;)

ARKTISEN KONFLIKTIN ENSIMMÄISET UHRIT OVAT SUOMALAISIA  1987. Rauma-Repola rakentaa kaksi Mir-sukellusalusta Neuvostoliittoon. CIA painostaa lopettamaan lupaavan bisneksen. Nyt. Tutkija Salla Määtän tytär katoaa. Pian häntä odottaa toinenkin järkytys: hän kohtaa aviomiehensä Harrin, jonka uskoi kuolleen vuosia sitten. Harrin henkeä uhkaava menneisyys paljastuu. Hänet koulutettiin aikoinaan Mir-aluksen pilotiksi. Työ vei hänet Neuvostoliittoon ja liian syvälle kylmän sodan salaisuuksiin. Painajainen uponneessa ydinsukellusveneessä. Mielenosoitukset Moskovassa. Tulimyrsky Jäämereltä Helsinkiin.