Khaled Hosseini : Ja vuoret kaikuivat

Pidin kovasti Hosseinin Leijapojasta. Minun on todettava, että Tuhat loistavaa aurinkoa oli pettymys. Ehkä ajankohta lukemiselle oli huono, mutta minusta se meni raakuudella ja väkivaltaisuudella mässäilyn puolelle. Jos olisin ilkeä, toteaisin, että mässäilyn tarkoituksena oli kovat myyntiluvut. Hiukan ristiriitaisin fiiliksen tartuin Ja vuoret kaikuivat kirjaan. Pidin kirjasta, vaikka se ei jättänytkään samanlaista muistijälkeä kuin Leijapoika.

Kirja on kevyin Hosseinin kirjoista. Henkilöhahmoja vilisee paljon ja suurinta osaa yhdistää jonkinasteinen sukulaisuus. Ajallisesti kirja kattaa yli puoli vuosisataa. Tarina keskittyy Afganistaniin ja Kabuliin ja sieltä pakenevien ihmisten myötä tarina leviää pitkin maailmaa - etenkin USAn ja Pariisiin. Ehkä juuri henkilöiden ja tarinoiden runsaus, vaikka heistä jokainen on jollain lailla sodan ja menetysten vaurioittama, tekee sen, että kirja ei ole ahdistava tai edes raskas.

Tarinoita kirjassa on monia. Yksi päätarinoista on toisiinsa kiintyneiden sisarusten Abdullahin ja Parin joutuminen erilleen toisistaan ja vanhoina toistensa löytäminen. Pari päätyy varakkaan perheen adoptiolapseksi isoon, komeaan kaupunkitaloon ja vähitellen unohtaa isänsä ja rakkaan veljensä. Silti rinnassa on läpi vuosien tunne, että jotain puuttuu.

Syksyllä 1952 Saboor-niminen mies matkaa Kabuliin Abdullah-pojan ja parivuotiaan Pari-tyttärensä kanssa. Isä on mennyt uusiin naimisiin, sillä hänen vaimonsa on kuollut synnyttäessään Paria. Abdullah on Parille enemmän vanhempi kuin veli. Hän on valmis tekemään sisarensa vuoksi mitä tahansa.

Kabulissa heitä odottaa kuitenkin kohtalo, jota kumpikaan ei ole voinut aavistaa, ja heidän elämänsä saa aivan uuden suunnan. Kuinka häilyvä on oikean ja väärän raja? Kumpi on tuskallisempaa, etsiä juurensa tunteakseen itsensä vai yrittää unohtaa?

Lukutahtini näyttää romahtaneen. Syynä on kirotut venäläiset klassikot - ne musertavat paholaiset ;) Olen vihdoin uskaltautunut aloittamaan jälleen niiden lukemisen vetävimmäksi arvioimastani Anna Kareninasta. Valmista tulee, mutta hitaasti.

John Verdon : Murhakierre

Gurney lupautuu auttamaan Kimiä, nuorta opiskelijaa, joka on saanut tv-sarjasuunnitelmansa läpi sensaatiohakuiselle realitykanavalle. Kimin tarkoituksena on haastatella 10 vuotta sitten sarjamurhaajan murhaamien uhrien perheitä siitä miten murha muutti heidän elämäänsä. Joku ei pidä Kimin suunnitelmasta, vaan yrittää sabotoida sitä. Onko kyseessä tosiaan katkera ex-poikaystävä?

Gurney luonnollisesti epäilee sarjamurhaajan profilointia ja alkaakin penkoa juttua aktiivisesti. Joku ei pidä Gurneyn sotkeutumisesta eikä hänen tuestaan ohjelmalle. Onko murhaaja aktivoitumassa 10 vuoden jälkeen?

Minusta tämäkin Verdonin kirja oli erittäin jännittävä. Tällä kertaa juoni ei ollut niin ennalta-arvaamaton kuin edellisissä kirjoissa. Minua se ei haitannut lainkaan, koska se mahdollisti omat spekulointini juonen kulusta ja etenkin murhaajasta.

Vanhan ystävän pyynnöstä Dave Gurney suostuu auttamaan nuorta toimittajaopiskelijaa, joka haluaa tehdä tv-sarjan 90-luvun kuuluisimman sarjamurhaajan, Hyvän paimenen, uhrien perheistä. Hyvästä paimenesta, jota ei koskaan saatu kiinni, ja tapauksen analyysistä on kymmenessä vuodessa tullut kriminologisen tutkimuksen malliesimerkki, josta kaikki asiantuntijat ovat yhtä mieltä. Ja väärässä, toteaa Gurney perehtyessään aineistoon.Huomio herättää Hyvän paimenen henkiin. Gurney paneutuu murhiin ja huomaa pian, että ainoa tapa saada ovela murhaaja kiinni on asettua itse syötiksi. Yrittäessään selvitä hengissä ja ratkaista arvoituksen Gurneyn on turvauduttava kolmen ihmisen apuun: intuitiivisesti viisaan vaimonsa Madeleinen, kaikkia auktoriteetteja halveksivan mutta viekkaan etsivän Jack Hardwickin ja poikansa Kylen, joka on palannut Gurneyn elämään lämmöllä ja tunteella.

Anna Jansson : Haudan takaa

Olipas jännittävä dekkari Janssonilta. Maria Wernillä on varsinainen vyyhti tutkittavanaan. On kadonnut teinityttö, murhattu nainen ja larppiryhmä, joka larppaa öisin kirkon raunioilla. Larppimausteen lisäksi on luurankojenkin tarina vielä selvitettävänä - ei tosin Marian toimesta vaan larppia vetävän Botelin. Sivupohteina kirjassa mietitään kauneutta - voiko olla liian kaunis? Kierroksia tutkimuksiin on siinä vaiheessa lisättävä, kun rikosten määrä kasvaa.

Kaksi viimeksi lukemaani Janssonia Hylynryöstäjä ja Murhan alkemia olivat pettymyksiä, mutta nyt on taas Jansson takaisin dekkaristien top 10.

Elokuisessa Gotlannissa vietetään keskiaikaviikkoa. Roolipelejä harrastava ryhmä tapaa öisin kirkon raunioilla, ja esityksen keskiössä on 1100-luvulta peräisin oleva kaksoishauta: murhattujen vanhan miehen ja nuoren naisen lepopaikka. Nuorta naista esittävän kauniin 16-vuotiaan Malvan on vietettävä yö haudassa ja noustava sieltä omin voimin ylös.

Kun Malva katoaa salaperäisesti, Maria Wern saa jutun tutkittavakseen. Tytön isä on huolissaan. Näytelmäryhmää johtaa opiskelija Botel Hellsten, joka on lumoutunut Malvan kauneudesta ja haudan salaisuudesta. Onko Botelilla jotain tekemistä Malvan katoamisen kanssa, vai löytyykö syyllinen jostain ihan muualta kuin näytelmäryhmästä? 

Kun rannalta löydetään kuollut nainen, mysteeri mutkistuu entisestään. Naisen kuolema voi olla onnettomuus, tai sitten se on jotain ihan muuta. Maria Wernin on selvitettävä langat historian, nykyajan ja fantasian yhä tiukemmaksi käyvästä vyyhdistä.

Katarina Wennstam : Turman lintu

Tämä oli erittäin jännittävä ja ajatuksia herättävä kirja. Jos henkilö(t) ajaa toisen ihmisen tekemään itsemurhan, löytyykö rikosnimikettä, miten rikosta tutkitaan ja miten siitä syytetään. Kirjassa tutkitaan kunniamurhaa sekä äärimmäistä kotiväkivaltaa. Mikä on murha ja mikä on itsemurha?

Kirja on samaan aikaan jännittävä dekkari ja kantaa ottava teos. Pidin paljon. Ahmaisin hetkessä.

Ruotsalaisilla on selvästi taito tehdä kirjoja, jotka elävät voimakkaasti hetkessä.

Maria ja Tobias Allende ovat vihdoin löytäneet unelmiensa talon Tukholman lähistöltä. Nuorenparin arki järkkyy, kun entisen omistajan menneisyys tulee julki. Maria ryhtyy tutkimaan talon historiaa, muttei osaa varautua puistattavaan todellisuuteen kulissien takana.Samaan aikaan syyttäjä Madeleine Edwards kohtaa uusia haasteita sekä kotona että työssään. Teini-ikäinen tytär kaipaa kiireistä äitiään, mutta outo kuolemantapaus vie Madeleinen jälleen vaiettujen rikosten ja ruotsalaisen kansankodin häpeäpilkkujen ytimeen.

Marja Björk : Puuma

Tämä on kolmas Björkin kirja jonka luin. Ilmestymisjärjestyksessä toinen.

Minusta tämä on selvästi heikompi kuin kaksi muuta. Tarina on sirpaleita sieltä ja täältä, Mallan lapsuudesta ja aikuisuudesta. Motiivit Mallan toiminnalle jäävät aukeamatta. Ajatusketju siitä, että Malla olisi ihmisenä "rikkinäinen", koska ei halua sitoutua perheeseen tai parisuhteeseen, koska hänen äitinsä ei ole osannut olla läsnä perheessä, on jotenkin falski. Että nainen olisi kokonainen vain toisten ihmisten kanssa. Eikä nykyisin ei ole mitenkään tavatonta, että naisilla on sivusuhteita. Ei edes se, että sivusuhde on nuorempaan mieheen. Aiheesta voisi saada aikaiseksi komedian tai oikein kunnon draaman, mutta tämä kirja ei ole kumpaakaan. Jäi hyvin vaisuksi lukukokemukseksi.

Taas minä laihdun puoli kiloa päivässä, hän ajatteli. Chanel vitonen peittyy kohta tuoreen sperman hajuun. Kun saan selville, mitä partavettä Roy käyttää, ostan Kaukolle samaa.

Malla näkee ikkunasta, että vastapäiseen taloon on muuttanut uusi naapuri, varoituskolmion mallinen mies. Hän pakenee painovoimaa ja virtsankarkailua tämän lakanoihin, jotka ovat puhtaita ja raikkaita toisin kuin poikamiesten luona yleensä. Pitkä liitto on turvallinen satama, josta käsin seikkailla itseään satuttamatta.

Kun Malla oli lapsi, hänen äitinsä katosi öisin omille teilleen. Tyttö vaistosi, että äiti oli kuori vain, kuin omena jonka sisuksen joku oli salaa syönyt. Jääkö Mallasta itsestään mitään jäljelle?  

Tess Gerritsen : Mefisto klubi

Tämän lukemisesta on kulunut reilu viikko. Sen verran oli keskinkertainen lukukokemus, että juoni ja henkilöt alkavat jo unohtua.

Löytyy ensimmäinen uhri, joka johtaa muiden uhrien jäljille. Murhat on tehty rituaalimurhien tyyliin ja niissä on saatananpalvontaelementtejä.

Kun Jane penkoo riittävän kauan löytyy uhreille yhteys. He kaikki ovat kasvaneet samassa paikassa, jossa yhdelle perheelle kävi uskomaton määrä onnettomuuksia: poika hukkui, äiti kompastui rappusissa ja kuoli, perheen isä teki itsemurhan. Oliko kaikki onnetonta sattumaa vai oliko perhe murhaajan ensimmäinen uhri?

Tutkinnan yhteydessä Maura ja Jane törmäävät Mefisto klubiin, joka uskoo, että pahuu elää maanpäällä. Että joukossamme on "puoli-ihmisiä", joiden tehtävä on aiheuttaa sekasortoa ja kauhua. Onko Mefisto klubi oikeassa?

Viides Maura Isles -trilleri: joukko ihmispsyyken asiantuntijoita aikoo todistaa pahuuden olemassaolon

PECCAVI. Latinankielinen sana on kirjoitettu murhatun nuoren naisen verellä kuin joulutervehdykseksi kuolinsyyntutkija Maura Islesille ja etsivä Jane Rizzolille. "Olen tehnyt syntiä."

Rizzoli yhdistää nopeasti uhrin erääseen julkkispsykiatriin - hän kuuluu salaiseen Mefisto-klubiin, joka on päättänyt näyttää toteen, että saatana demoneineen elää keskuudessamme.

Mutta sitten Mefisto-klubi alkaa pelätä herättäneensä henkiin jotain, mitä kukaan ei pysty hallitsemaan. Rizzoli ja Isles joutuvat myöntämään, että heidän vastustajansa on vaarallisempi kuin koskaan - ja se on vasta alkanut toteuttaa suunnitelmaansa.

Leena Lehtolainen : Rautakolmio

Pitkästä aikaa Maria Kallio dekkari. Ne ovat olleet kotimaisia dekkarisuosikkejani ja jokaisen olen lukenut.

Kesäleskeksi jäänyt Maria saa tiiminsä kanssa tutkittavakseen kaksoismurhan. Aluksi vaikuttaa, että uhreilla ei ole mitään yhteistä. Ainoaksi löyhäksi linkiksi paljastuu se, että murhattu Saila on Tannerin vaimon sisar ja murhatun miehen ex-vaimo on töissä Tannerin miniän liikkeessä. Tanner itse on menestynyt jääkiekossa ja rahoituksessa. Koko perhe suree edelleen menehtynyttä äitiä. Onko Tannerin perhe kuitenkin jotenkin sidoksissa näihin murhiin? Voiko murhaaja olla perheenjäsen?

Tutkimuksiin osallistuu omatoimisesti kirkkonummelainen poliisi Jon Berg, joka tuntuu flirttaavan estotta kesäleski Marialle. Vaikeampi pala on se, että tutkimusten yhteydessä kuvioon tulee mukaan mies Marian menneisyydestä Mikke.

Kaikkiaan varsin mukava Maria kirja. Kerralla hotkailisin tämän! Työn ohella Maria pohtii itsensä ja parisuhteensa muutosta iän myötä. Kirjoissa kiintoisinta minusta on Maria itse.

Maria Kallion epätyypillisten rikosten solu saa tutkittavakseen kaksi pienen Brändön saaren rannasta löydettyä, muoviin käärittyä ruumista. Toinen uhreista on entinen malli ja kiivas ruotsin kielen puolustaja Saila Lind, jolla on runsaasti vihollisia. Lähistöllä on kuuluisan jääkiekkoilijan huvila, jossa Lind on viettänyt paljon aikaa.


Nenänsä tapaukseen työntää myös paikallispoliisi Jon Berg, jonka vetovoimaa Marian silmissä lisää se, että hänen perheensä on purjehtimassa ulkomailla. Toisen uhrin henkilöllisyyden paljastuessa nousee pintaan hälyttäviä asioita Marian menneisyydestä. Jääkiekkoilijan perheessä tapahtuva vakava pahoinpitely sotkee kuviota entisestään.