Lars Kepler : Hypnotisoija

Olimme miehen kanssa menossa minilomallemme Lontooseen ja ajattelin hankkia jonkun kirjan lentokoneeseen. Aikaa ei ollut juurikaan kirjan valintaan. Kysyin myyjältä dekkaria ja hän suositteli minulle Kepleriä. Se olisi kuulemma ihan jännä, mutta ei sillein pelottavan jännä. Kun aloin lukemaan kirjaa lentokoneessa, minua suorastaan pelotti. Silloin mietin, että mikä sitten myyjän mielestä mahtaa olla pelottavan jännä? Silloin en tiennyt, että sehän varmasti on Keplerin Nukkumatti.

Juoneen sen kummemmin puuttumatta: Hypnotisoija on jännittävä, alussa suorastaan pelottava, mutta silti mukaansa tempaiseva. Itse en yleensä pidä välivaltaisista kirjoista, en sarjamurhaajista enkä yliluonnollisen pätevistä etsivistä kuten Keplerin kirjojen päähahmo Joona Linna, mutta tämä kirja piti ahmaista loppuun. En suosittele lukemaan yksin mökillä pimeänä elokuun iltana ;)

Tukholmalaisen lähiön urheilukentältä löydetään raa'asti murhattu mies. Myöhemmin myös miehen vaimo ja tytär löytyvät surmattuina. Perheen poika Josef on elossa, mutta vakavasti loukkaantunut.

Suomalaistaustainen rikoskomisario Joona Linna pyytää traumoihin erikoistunutta lääkäriä Erik Maria Barkia hypnotisoimaan Josefin, jotta murhaajan tuntomerkit saataisiin selville. Bark suostuu, vaikka on aiemmin vannonut, ettei enää koskaan hypnotisoi ketään. Samalla hän joutuu mukaan painajaismaisten tapahtumien ketjuun.

Sensaatiomaiseen suosioon noussut Hypnotisoija on Lars Keplerin luoman jännityssarjan ensimmäinen osa. Nimimerkin takana on ruotsalainen kirjailijapariskunta Alexander Ahndoril ja Alexandra Coelho Ahndoril.

Donna Leon : Turvasatama

Brunetti tutkii vanhan naisen kuolemaa - mahtaako kyseessä olla sittenkään luonnollinen kuolema?

Donna Leon onnistuu kirjoittamaan mielenkiintoisen dekkarin, jossa siis tutkitaan, onko murhaa edes tapahtunut :) Tämänkin kirjan viehätys on italialaisen ja venetsialaisen elämän kuvauksessa. Yhteiskunta saa Brunettin kritiikkiä korruptoitumisestaan, jokainen tuntuu käyttävän mahdollisuutensa hyötyä muista. Poliisikunta saa kritiikkiä byrokraattisuudestaan ja hitaudestaan, oma perhe sen sijaan saa varauksetonta hyväksyntää ja ruoka lähes varauksetonta hyväksyntää :)

Leppoisaa luettavaa yhteiskunnallisella mausterippusella.

Guido Brunetti tutkii eläkkeelle jääneen naisopettajan kuolemaa ja saa selville, että tämä oli tehnyt kodistaan turvapaikan perheväkivallan uhreille. Nainen oli työskennellyt myös vapaaehtoisena vanhainkodissa, jonka asukkaat olivat ottaneet tavakseen kertoa tälle salaisuuksiaan - jopa sellaisia, jotka eivät kestä päivänvaloa.

Tess Gerritsen : Eloonjäänyt

Kirjablogini on ollut aivan rappiolla. Lukuharrastuskin oli jonkin aikaa vastatuulessa. Käteen ei sattunut kirjastosta mitään kovinkaan sykähdyttävää. Luin laiskasti ja lukemani olivat nooh...  ehkä paras kuvaus on tavanomaisia.

Harkitsin blogini sulkemistakin.

Sitten tuli jotain, mikä sai lukuinnostuksen jyrkkään nousukiitoon. Nousukiito oli Lars Keplerin dekkarisarja. Niinpä sitten palasin myös dokumentointiapajalle kirjaamaan lukemiani kirjoja. Eihän Kepleriä voi jättää mainitsematta.

Tämän Gerritsenin luin todennäköisesti jo maaliskuussa. Ihan jännä kirja ja toimiva juoni. Tosin minua edelleenkin häiritsee näissä kirjoissa se ultimatepahuutta jahtaava Mefisto-klubi. Kirjailija ei ole ilmeisesti kehdannut laittaa mukaan mitään sarjamurhaajasuperpahista, mutta mieli olisi tehnyt. Ja siksi kirjoissa pyörii salaperäinen Mefisto-klubi. Minusta nämä toimisivat paremmin perusdekkareina.

Jane Rizzoli ja Maura Isles yrittävät selvittää orpolasten salaisuuden ja pysäyttää murhaajan. Perhe murhataan raa'asti ja vain yksi lapsista jää henkiin. Lasta tuntuu vainoavan kammottava kirous: myös hänet hoiviinsa ottanut perhe murhataan ja lapsi jää toistamiseen orvoksi. Jane Rizzoli ja Maura Isles eivät usko näin kaameaan sattumaan.

Kolme lasta kohtaavat toisensa sisäoppilaitoksessa, jonka tehtävä on auttaa ja suojella nuoria väkivallan uhreja. Traagiset kohtalot yhdistävät orpoja, jotka eivät näytä olevan turvassa edes tarkkaan valvotun koulukodin muurien suojissa.

Sofi Oksanen : Kun kyyhkyset katosivat

Kun kyyhkyset katosivat on odottanut pitkään kirjahyllyssäni lukuvuoroaan. Silmäilin sitä saadessani sen anopiltani lainaan enkä siinä hetkessä tuntenut lainkaan imua kirjaan. Se voi olla hyväkin asia, koska odotuksen aikana ehdin jo unohtaa lehtien kirjoitukset kirjasta.

Kirjan päähenkilö on Edgar Parts. Edgar on selviytyjä Viron myllerryksen vuosissa. Kirjan alussa Edgar valmistautuu Viron itsenäisyyteen serkkunsa Rolandin kanssa sotilaskouluttautumalla salaa Suomessa. Saksalaisten miehityksen aikana hän "raportoi" Viron ilmapiiristä. Neuvostoliiton vallan alla Edgarista tulee osa heidän urkintakoneistoon. Tällä kertaa hän keskittyy kaivelemaan natsien törkyhistoriaa opiskelijoiden vakoilun ohella. Edgar ei ole miellyttävä mies. Lukija miettii pakostakin, että onko hän iljettävä opportunisti (jos annan arvokkaita tietoja, niin ehkä saan auton) vai onko hän vain olosuhteitten uhri, joka yrittää pelastaa oman nahkansa. Mitä olisit itse valmis tekemään välttääksesi pakkotyöleirin Siperiassa?

Minä en pidä ajanjaksohyppely-rakenteista. Lähes poikkeuksetta se sotkee lukukokemustani. Kirjassa ajanjaksokuvaukset ovat välillä hyvin lyhyitä, mikä teki hyppelystä hankalaa seurata. Lopussa palaset loksahtavat yhteen.

 Kirja kuvaa hyvin Viron ahdistavia vuosia Saksan ja ennenkaikkea Neuvostoliiton alaisuudessa.

Kirja kertoo ihmisten valinnoista, uskollisuudesta ja uskottomuudesta, sopeutumisesta tai sopeutumattomuudesta maassa, jonka kohtalona on joutua miehittäjien armoille. Romaanissa liikutaan 1930-luvulta 1960-luvulle, terrorin ja rauhan vuosina. Kun kyyhkyset katosivat on Viron lähihistoriaa ja Euroopan kahtiajakoa käsittelevään Kvartetti-sarjan kolmas osa. Edelliset osat ovat Stalinin lehmät ja Puhdistus. 

Reijo Mäki : Nuoruustango

Aluksi palataan takautumaan Vareksen nuoruudessa. "Nykythetkessä" Vares saa tehtävän selvitellä asiakkaansa aviomiehen potentiaalista uskottomuutta. Mies vaikuttaa etäisesti tutulta ja Vares tajuaakin pian roikkuvansa nuoruuden ystävänsä kannoilla. Miksi ystävä on vaihtanut nimensä ja valehdellut perheestään? Sitten pulpahtaakin seuraava kaveri nuoruudesta. Tarina rullaa sujuvasti eteenpäin. Vares seuraa kohdetta ja renttuilee (=dokaa ja pokaa). Vaaratilanteita mahtuu yhteen kirjaan sen verran, että onpa ihme, että Vares on pysynyt monen kirjan verran hengissä.

Vares ei kuulu suosikkihahmoihini. Olen enemmänkin sellaisten terävien naisten tai "herrasmiesetsivien" ystävä. Mutta olihan tämä ihan viihdyttävä. Voisi näitä Vareksia lukea vaikka kerran vuoteen.

Nuori Jussi Vares maleksii 1970-luvulla haisaappaissa Merikarvialla, kuuntelee Ziggy Stardustia ja haaveilee meijerin kauniista Emiliasta. Eräänä kesäyönä pahaa-aavistamaton Jussi lähtee kuskaamaan Morris Marinallaan humalaisia tovereitaan levytansseihin taka-Satakunnan rämemaille. Tansseissa on tunnelmaa ja antautuvaisia naisia, mutta valitettavasti siellä on myös isoja mustasukkaisia miehiä. Ja pian Vares huomaa todistavansa tapahtumia, joilla on peruuttamattomat seuraukset.

Vuosikymmenten kuluttua Vares kohtaa yllättävässä yhteydessä yhden noista vanhoista ystävistään. Kaverit ovat päätyneet varsin epätavallisiin ammatteihin, ja tapahtumien pyörteessä Jussi joutuu pohtimaan, kuinka paljon vaakakupissa painaa vanha ystävyys, kun toisella puolella ovat asiakkaan etu ja Suomen laki.

Umberto Eco : Ruusun nimi

Toinen kerta toden sanoo :) Tällä yrityksellä sain luettua Ruusun nimen loppuun saakka. Minulla on kirjaan ristiriitaiset fiilikset. Tapahtuma-aika ja -paikka kiehtovat, samoin kuin luostari rakennuksineen ja puuhineen. Kuolemantapauksiakin tulee tasaisesti selvitettäväksi. Puitteet ovat mahtavat, mutta silti kirja välillä pitkästyttää.

Eniten mielikuvitustani kiehtoo kirjojen kopionti salissa. Olen joskus nähnyt Book of Kellsin upeita sivuja ja ne tulevat kuvina mieleeni aina kun Ruusun nimessä puhutaan kirjoista :)

Tämä on ehkä ainoa lukemani kirja, joka on mielestäni parempi elokuvana.

Kirja on osa 100-kirjaa projektiani.

Englantilainen fransiskaanimunkki William Baskerville kutsutaan Italiaan järjestämään sovintoa paavin lähettiläiden ja kerettiläisyydestä syytetyn munkkiveljeskunnan välille. Mutta ennen kuin neuvottelut ehtivät kunnolla päästä käyntiin, luostarin asukkaaat järkyttyvät aina uuden aamun valjetessa löytyvästä ruumiista... Ruusun nimi on murhamysteeriä ja skolastiikkaa vaivattomasti yhdistelevä eurooppalainen suurromaani, jonka tapahtumat sijoittuvat 1300-luvun benediktiiniläisluostariin. Teoksen kuvaamassa uskonnollisessa suvaitsemattomuudessa ja valtapoliittisessa juonittelussa on nähtävissä yhtymäkohtia meidänkin aikaamme.

Tarquin Hall : Vish Puri & kadonneen palvelijattaren tapaus

Miten riemastuttava tuttavuus tämä Vish Puri!

Vish Puri on muhkeaviiksinen punjabilainen yksityisetsivä ja etsivätoimiston toimitusjohtaja. Hän rakastaa rasvaista ja mausteista intialaista ruokaa, vaikka vaimo yrittääkin pitää hänet kevyemmillä eväillä. Jos epäilet puolisosi pettävän tai tulevan puolison taustat pitää tarkistaa on Vish Puri toimistoineen sopiva hommaan. Toki perustyön lisäksi tulee aina isompia tapauksia kuten kadonneen palvelijattaren Maryn tapaus, mikä uhkaa syöstä rehellisen virkamiehen virastaan vankilaan asti.

Kirja tuoksuu mausteilta ja seikkailulta. Henkilähahmot ja tapahtumat ovat aivan hillittömiä. Viihteen ja huumorin ohella kirja kertoo intialaisesta elämästä ja yhteiskunnan tilasta. Himoitsen jo sarjan seuraavaa osaa :)

Nimi: Vish Puri
Ammatti: Toimitusjohtaja, Mitä yksityisimmät etsivät Oy
Tehtävä: Yksityisetsivä (ent. Intian tiedustelupalvelun etsivä)
Syntymävuosi: 1951
Syntymäpaikka: Punjabi Bagh, Delhi
Lempinimi: "Pullukka"
Saavutukset: Kuusi kansallisen tason palkintoa, Maailman etsiväliiton Supernuuskija-palkinto v. 1999
Motto: "Vaara on liittolaiseni"

Kuumassa ja pölyisessä Delhissä puhelinpalvelu- ja kauppakeskukset kukoistavat. Vish Purin työ koostuu sulhas- ja morsianehdokkaiden taustojen tarkistamisesta, työstä, josta aiemmin vastasivat sukulaistädit ja perhepapit. Mutta kun moitteetonta virkamiestä syytetään palvelijattarensa murhasta, Purin sekä hänen kollegojensa Kasvovoiteen, Pöntön ja Loisteputken avustajineen on pantava parastaan.

Puri uskoo havainnointiin ja päättelyyn – sekä rasvaiseen ja tuliseen ruokaan. Hänen oppi-isiään ovat 300-luvulla eaa elänyt intialainen ruhtinas Chanakya, vakoilun ja rikostutkimuksen kehittäjä, sekä Purin oma poliisi-isä, joiden oppeja hän menestyksellä yhdistää moderniin teknologiaan. Osansa tarinassa on myös Purin vanhalla äidillä, perheellä ja palvelijoilla, sekä modernilla Intialla, jonka muutos ("moraalisen selkärangan heikkeneminen!”) saa Purin kerta toisensa jälkeen tuohtumaan.