Jennifer Worth : Hakekaa kätilö!

Jennifer Worth kirjoittaa omaelämänkerrallisen tarinan työstään Lontoon East Endissä kätilönä. Worth kertoo aluksi, että hänen motivaationsa kirjoittamiseen oli se, että kätilöiden työstä ei ole juuri kirjoitettu. Worth on onnistunut tavoitteessaan tehdä kätilöt näkyvimmiksi, koska hänen kirjansa on ollut huikea myyntimenestys ja sen pohjalta on tehty myös tv-sarja.

Worth kertoo kaunistelematta, mutta lämpimästi, työstään East Endissä. East Endin osia, ainakin niitä purkumääräyksen alaisia taloja ilman kunnallistekniikkaa, voi kutsua slummiksi. Synnytykset hoidetaan pääosin kotisynnytyksinä, vain riskipotilaat synnyttävät sairaalassa. Synnytyksen lisäksi kätilöt tekevät neuvolatyötä odottavien ja jo synnyttäneiden äitien parissa. Oman mausteensa kirjaan tuo Worthin työnantaja Nonnatus, joka on nunnien ylläpitämä.

Kirja imaisi minut mukaansa tapahtumiin. Perheet slummissa ja lapsia syntyy tuhkatiheään ei ole aiheena keveimmästä päästä, mutta Worthin kirjan lämpö ja sellainen positiivinen perusvire kantaa loppuun saakka.

En ole nähnyt tv-sarjaa, mutta kirjan perusteella se kiinnostaa kovasti.

On puoli kolme aamuyöllä! Vääntäydyn puoliunessa virka-asuuni. Miksi minä ikinä ryhdyin tähän? Minun on täytynyt olla hullu! Kadunko valintaani? En koskaan enkä milloinkaan.

Jennifer Worth kertoo hauskasti ja liikuttavasti ajastaan kätilönä ja aluesairaanhoitajana nunnien äitiyshuollossa 1950-luvun Lontoon East Endissä. Cable Streetin ilotalot, Krayn gangsteriveljekset ja pommien tuhoamilla alueilla notkuvat tenunlipittäjät ovat osa maailmaa, johon 22-vuotias nuori nainen astuu. Lapsia syntyy slummioloissa, mutta aurinko paistaa myös köyhille.

Sanna Eeva : Olot

Tämä kirja valikoitui luettavakseni sen hyllysijoittelun takia. Olen huomannut, että kirjaston työntekijät eivät todellakaan sijoita kirjoja "paraatipaikoille" kansi kohti lainaajaa sattumanvaraisesti. Jos en keksi muuta luettavaa, valitsen tuollaisen erikoissijoitetun kirjan. Kivoja kirjoja olen löytänyt näin :)

Olot koostuu lyhyistä luvuista jossa kuvataan elämää isoäidin Elsan, äidin Ellun ja tyttären Emilian näkökulmasta. Jokaisella heistä on oma taakkansa kannettavana. Elsa on kasvattanut lapset, jota ei halunnut. Ellu on kasvattanut paksun kuoren ja hän on kovapintainen menestyjä. Emilia taas on mielikuvitusmaailmaansa uppoava surullisen oloinen tyttö, jota Ellun vaikea ymmärtää.

Kieli on kaunista ja soljuvaa. Lyhyet luvut ovat täynnä tunnelatausta. Juonellisesti kirja on välähdys sieltä, toinen täältä. Vaikka yleensä pidän kokonaisesta tarinasta, niin tässä rakenne toimi kivasti.

Tämä kolahti:
”Olen luullut valitsevani, mutta ei täällä tehdä valintoja, täällä meitä vievät olot ja harhaluulot.”

Romaani äideistä, tyttäristä ja mielen kellareista

"Ruohonleikkuri on liiterissä ja sen päällä on tuuma pölyä eikä kukaan temmo narusta ja pölläytä pihaa täyteen bensanhajua, katkeavan ruohon kosteaa tuoksua. Mikään ei ole niin kuin on aina ollut. Tulee olo että koko ajan joku huutaa ja silti on aivan hiljaista. Tulee olo ettei minulle enää tule mitään toisenlaista kuin se mitä oli aina. Ja sen, mitä oli aina, on joku vienyt minulta pois. Tulee olo, että olen kulkenut harhaan, kauan sitten, ja ymmärrän sen vasta nyt.

Tulee olo että pitää mennä."

Ellu on Volvokuski, vaimo, äiti ja tytär. Elsa on isoäiti, äiti ja nainen. Emilia on lapsi. Kaikki omissa elämäntilanteissaan, omissa oloissaan,
silti sidoksissa toisiinsa. Mitä tapahtuu, kun kontrolli karkaa, hallintaa ei ole ja juuret puskevat pintaan? Mikä ihmistä silloin ohjaa?

Anne Holt : Pahan varjot

Tämän lukaisin kesäkuun lopussa lomani alkajaisiksi. Yleensä olen pitänyt Anne Holtin dekkareista, mutta tästä jäi hyvin haalea muistijälki.

Pahan varjot sisältää kaksi ilmeisesti aiemminkin julkaistua Hanne Wilhemsen dekkaria yksissä kansissa. Ensimmäinen osa sijoittuu Hannen uran varhaisiin vuosiin. Hanne saa tutkittavakseen lastenkodin johtajan murhan. Lastenkodista on myös kadonnut Olav-poika murhan aikaan. Kaikki vaikuttaa lastenkodissa olevan sinänsä normaalia, mutta kun Hanne selvittelee tarpeeksi taustoja, onkin aika monella salattavaa. Miten Olav liittyy tapahtumiin? Lopulta Hanne saa tunnustuksen, mutta jää miettimään, että miten oikeus toteutui.

Toinen tarina alkaa vauhdikkaasti mestauksella samuraimiekalla. Valtionsyyttäjä joutuu katsomaan vierestä vaimonsa murhan. Hän myös tuntee murhaajan. Tapauksen tekee kaikkea muuta kuin helpoksi se, että murhaajan on nähty hypänneen sillalta ennen murhaa. Epäillyksi nouseekin valtionsyyttäjä itse. Samalla, kun Hanne ponnistelee eteenpäin tutkimuksissaan, hänen yksityiselämänsä järkkyy.

Ihan ok dekkarit, mutta eivät yllä lähellekään Holtin parasta 1222.

Särmikäs rikoskomisario Hanne Wilhelmsen on lukijoiden suosikki ja Holtin seitsemän dekkarin päähenkilö. Wilhelmsen vartioi yksityisyyttään tarkasti eikä paljasta ajatuksiaan aina edes lähimmilleen, mutta poliisina hän ei epäröi pistää itseään likoon. Pahan varjot sisältää kaksi Hanne Wilhelmsen -dekkaria: Paholaisen kuolema ja Kuollut jokeri. Lastenkodin johtajattaren murha saa lapset ja työntekijät pois tolaltaan, ja Norjan valtionsyyttäjän vaimo löytyy kotoaan kaula samuraimiekalla katkaistuna. Rikoskomisario joutuu pistämään kaikkensa peliin, mutta riittääkö se?

Lars Kepler : Nukkumatti

Rikoskomisario Joona Linna on aikoinaan toimittanut sarjamurhaaja Jurek Walterin vankilaan suljetulle oikeuspsykiatriselle osastolle. Jurekin uhri löytyy erittäin huonokuntoisena kolmentoista vuoden jälkeen. Joonan on pakko ryhtyä tutkimaan asiaa, sillä hänellä on myös henkilökohtainen kytkös. Joona epäili vahvasti, että Jurekilla oli apuri. Jurek uhkasi Joonaa ja jos Jurek on löytänyt tavan toimia apurinsa kanssa näin monen vuoden jälkeen ei Joonakaan ole turvassa. Joona on jo joutunut luopumaan paljosta Jurekin takia.

Kirja on ällöttävän väkivaltainen. Melkein tekisi mieli boikotoida pohjoismaisia dekkareita, joista isosta osasta on tullut hyvin, hyvin raakoja. Etenkin nämä ruotsalaiset loistavat raakuudellaan. En todellakaan ole veren, suolenpätkien ja korkeiden uhrilukujen ystävä. Minulle sopii paljon vaikka Vish Puri tai Brunetti. Mutta boikotointiaikeeni edessa on sana melkein. Paino sille :) Siis tämä oli niin jännittävä, että oli pakko ahmaista kerralla. Vaikka olen kirjojen ostolakossa, tämän ostin kovakantisena, koska minun oli aivan pakko saada tietää Joonan ja Jurekin kohtaamisesta.

Lumiselta rautatiesillalta löytyy sekava, pahasti kylmettynyt nuori mies. Hän paljastuu kolmetoista vuotta sitten kadonneeksi Mikael Kohler-Frostiksi, sarjamurhaaja Jurek Walterin oletetuksi viimeiseksi uhriksi. Joku on pitänyt Mikaelia vankina, mutta kuka? Walter se ei ole voinut olla, sillä hän on istunut rikoskomisario Joona Linnan ansiosta koko tämän ajan oikeuspsykiatrisen sairaalan suljetulla osastolla. Mikael itse on vakuuttunut, että vangitsija on Nukkumatti. Hän ei muista muuta kuin unettavan hiekan ja pimeässä kilisevät posliiniset sormenpäät.

Carlos Ruiz Zafón : Enkelipeli

Köyhistä oloista peräisin David Martin pääsee töihin kustantamoon ja päätyy kirjoittamaan hyvin myyvää hömppäkirjallisuutta. David uskoo, että hänestä olisi paljon enempäänkin, mutta hän sairastuu ennenkuin pystyy omalla nimellä todistamaan kykynsä. Niinpä hän hyväksyy salaperäisen Corellin tarjouksen kirjoittaa Corellille uusi "raamattu" ja tulla samalla rikkaaksi ja kuolemattomaksi. Kirjan kirjoittaminen vetää David yhä syvemmälle synkeään maailmaan.

En ollut kummemmin viehättynyt aiemmin lukemastani Enkelipelin sisarkirjasta Tuulen varjosta. Siinä juonen kuljetus oli parempaa, mutta olin pettynyt loppuratkaisuun. Sitä lukiessani mietinkin usein, että näin surrealistista juonta on vaikea lopettaa hyvin. Osan Enkelipelin lukuajasta mietin jo etukäteen, että onko sen loppuratkaisu vielä surkeampi, koska juonen kuljetus oli heikompi ja osa tapahtumista vielä oudompia ja valitettavasti juonen osalta aivan irrallisia. Onneksi Enkelipelissä oli sentään loppuratkaisu onnistuneempi. Juonen tyhjien kiekuroiden ohella se kärsi myös ajoittaisesta pahasta tyhjäkäynnistä.

Kirja olisi saattanut jäädä keskenkin, mutta se oli mukanani reissussa ainoana kirjana. Moni hehkuttaa Carlos Ruiz Zafónia, mutta minuun hän ei ole vielä tehnyt vaikutusta.

Sinettilakan vaakunassa on enkeli siivet levällään, ja kuoressa David Martínin nimi. Salaperäinen pariisilaiskustantaja Andreas Corelli lupaa tehdä nuoresta kirjailijasta rikkaan ja kuolemattoman. Onnettomat olosuhteet ja epätoivoinen rakkaus saavat Davidin hyväksymään Corellin tarjouksen.Hinta on kovin mahdollinen. David johdatetaan Unohdettujen kirjojen hautausmaalle, joka kuiskii hänelle salaisuuksiaan. Myös lukija on vietelty.Lumoava kirjallinen mysteeri, ylistyslaulu Barcelonalle, rakkaustarina ja kauhukertomus - tätä kaikkea on Enkelipeli, Tuulen varjo -romaanin paha sisarpuoli.

Tarquin Hall : Vish Puri ja nauruun kuolleen miehen tapaus

Tämä oli toinen lukemani Tarquin Hallin dekkari. Päähahmo on vallan mainio "Mitä yksityisempien etsivien" omistaja ja pääetsivä Vish Puri. Toisin kuin monet eurooppalaiset dekkarivastineensa Vish Puri ei ole viinaanmenevä eikä traagisesti yksinäinen hahmo. Vish Puri on chiliin ja rasvaiseen ruokaan menevä perheellinen mies, jonka ympärillä häärii vaimo, toimistolla henkilökunta, kotona palveluskunta ja välillä myös aikuiset lapset. Eikä unohdeta Purin äitiä, jolla on myös etsiväntaitoja. Varsinainen iloinen sekamelska :)

Nämä dekkarit eivät ole jännittäviä vaan sellaisia leppoisia ja viihdyttäviä. Parasta on Intian tapojen ja elämän kuvaus. Tykkään.

Tohtori Suresh Jha on Delhin rationalismi- ja koulutuslaitoksen perustaja, Intian oma James Rand, joka tunnetaan nimellä ”gurunmurtaja”. Hänen kuolemakseen koituu kuitenkin tuhon nelikätisen jumalattaren Kalin miekka keskellä puistoa, Jhan naurupiirin aamuharjoitusten aikaan. 

Tapauksesta nousevan kohun keskellä poliisi pyytää apua Intian mitä yksityisimmältä etsivältä, Vish Purilta, joka uskoo aivan toisenlaisiin ihmeisiin. Yksi kerrallaan Puri ratkoo pulmia, jotka pitävät lukijan tiukasti otteessaan. Tutkimukset vievät Purin apureineen Delhin slummeista Gangesin varren pyhään kaupunkiin, usean ruokakojun kautta, ja lopulta hänen onnistuu paljastaa henkisyyden, tieteen ja paheellisuuden vyyhti, joka hakee vertaistaan Intian historiassa – ja Vish Purin tapausarkistoissa.
Samaan aikaan Purin äiti selvittää kaikessa hiljaisuudessa, varsinkaan pojalleen mitään kertomatta, kuka varasti hyväntekeväisyystilaisuuden varat.

Lars Kepler : Tulitodistaja

Tulitodistajassa Joona Linna sekaantuu jälleen rikostutkintaan, jossa tutkitaan lastenkodin asukkaan ja työntekijän raajaa murhaa. Oman mausteensa keitokseen lisää "näkijä", joka itsekin pelästyy, koska tuntee tutkinnan alla olevan tapauksen yhteydessä todellakin näkevänsä tapahtumia. Juoni on jännittävä ja mukaansatempaava, silti kirjan parasta antia on kuitenkin tiedot Joona Linnan menneisyydestä. Eräs henkilö nimittäin etsii Joonaa ja se tarkoittaa, että asioita menneisyydestä pulpahtaa esille.

Tämäkään ei ollut Hypnotisoijan veroinen, mutta parempi kuin Paganini ja paholainen.

Tulitodistaja on kolmas, itsenäinen osa Lars Keplerin huikeaan menestykseen nousseessa rikosromaanisarjassa, jonka keskushahmo on suomalaistaustainen Joona Linna.Tyttöjen nuorisokodista löytyy raa'asti surmattu teini, mutta todistajia ei ole ja kukaan ei puhu poliisille. Voiko syyllinen olla toinen tyttö? Kun poliisin vihjepuhelimeen alkaa tulla omituisia, epätoivoisia soittoja, Joona Linna matkustaa syrjäiseen Birgittagårdenin tyttökotiin tutkimaan mysteeriä, jonka takaa paljastuva totuus roihuaa julmana kuin tulinen järvi.Tulitodistaja on Kepleriä parhaimmillaan: pohjoismainen dekkari, jossa on hengästyttävä juoni ja kiinnostava keskushahmo.