Liza Marklund : Ajojahti

Liza Marklund oli ensimmäinen ruotsalainen dekkaristi, jonka kirjoihin koukutuin. Annika Bengtzon on mukavan särmikäs päähenkilö. Minusta kirjojen paras antia on Annikan siviilielämä, vaikka siinä on ollut uskomattomia tapahtumia jo liikaa :) Tässä kirjassa Annikalla on uusi avopuoliso ja uusperhe ja siten uudet haasteet. Entinen aviomies ei ole toipunut henkisesti eikä fyysisesti panttivangiksi joutumisestaan, vaan tuntee vihaa ja katkeruutta - myös Annikaa kohtaan. Kvällspressenin toimintatapojen ja niiden muutosten kuvaus oli mielenkiintoista.

Varsinaiset tutkittavat tapaukset liittyvät hienostoalueella tapahtuneeseen liikemiehen julmaan kidutukseen ja hänen vaimonsa katoamiseen. Vaimon katoaminen alkaa muistuttamaan yhä enemmän vuosikymmenten takaista liikenaisen katoamistapausta, josta Annikan esimies Anders oli tehnyt palkitun dokumentin ja jota Anders pyytää Annikaa tutkimaan. Andersin dokumenttia on yllättäen alettu netissä väittää valheeksi. Tapahtumien juoni oli ihan kiva, mutta ei oikestaan edes jännittävä. Varmasti luen seuraavankin Annikasta kertovan kirjan. Enemmän tosin seuratakseni Annikan vaiheita.

Solsidanin hienostoalueella asuva liikemies ja entinen kristillisdemokraattinen poliitikko Torsten Lerberg löydetään kotoaan tajuttomana. Hän on joutunut raa'an kidutuksen uhriksi, ja hänen vaimonsa Nora on kadonnut jäljettömiin.Annika Bengtzon saa toimeksiannon kirjoittaa tapauksesta. Samaan aikaan Kvällspressenin päätoimittaja Anders Schyman ajautuu myrskyn silmään, kun hänen kahdeksantoista vuotta sitten tekemäänsä dokumenttielokuvaa aletaan riepotella julkisuudessa.Annika on haasteiden edessä myös pyörittäessään uusperheen arkea.Samalla kun pahoinpidelty Torsten Lerberg vajoaa yhä syvemmälle koomaan ja hyökkäykset Anders Schymania kohtaan käyvät kiihkeämmiksi, Solsidanin kauniin ulkokuoren alta alkaa paljastua syvälle haudattuja, järkyttäviä salaisuuksia.

Ilkka Remes : Omertan liitto

Muutaman edellisen kirjan ajan Remes ei ole oikein jaksanut innostaa. Ajattelin lopettaa Remeksien lukemisen. Onneksi en, sillä Omertan liiton juoni oli erittäin mielenkiintoinen ja se rullasi mukavasti eteenpäin. Tällä kertaa juonen kuljetuksessa ei ollut liikaa tapahtumia, henkilöitä ja paikkoja. Välillä Remes on sortunut viljemään turhia juonenkoukkauksia lukuisine henkilöineen, joka on tehnyt juonesta pirstaleisen ja vaikeammin seurattavan.

Omertan liiton juoni pyörii EU:n ympärillä. Jokainen haluaa osansa EUn rahoista ja päästä vaikuttamaan - myös rikollisjärjestöt. Tuomo Saari on tehnyt vaimonsa sisäpiirivinkillä mittavan päästökauppasijoituksen, joka epäonnistuu. Tuomo ryhtyy tutkimaan syitä epäonnistumiseen ja miettimään kiihkeästi keinoa hankkia menetetyt rahat takaisin. Tuomo löytää nopean ansaitsemismahdollisuuden vararikon partaalla huojuvasta italialaispankista ja tulee samalla sotkeentuneeksi vaaralliseen operaatioon. Samaan operaatioon sotkeutuu myös saksalainen radikaaliryhmä, jonka tarkoituksena on paljastaa EU:n ja pankkien väliset kytkökset.

Jännittävän juonen lisäksi Remes kirjoittaa mielenkiintoisesti EUsta. Kenen etu on EU? Kuka halusi perustaa EUn? Mikä yhdistää euroopan kansoja? Remeksen mukaan syynä on ollut isojen sisämarkkinoiden muodostaminen suuryrityksille, lähinnä amerikkalaisille suuryrityksille. EUta hallitsevat kulisseissa pankit ja rahoituslaitokset ja niiden johtopaikoille asetetut amerikkalaismieliset johtajat.

Pankkien tukemisesta kirjan Tuomo toteaa: ”Työttömyys on viemässä kokonaisen sukupolven monissa EU-maissa, kansalaiset ovat joutuneet rankkojen säästötoimien uhreiksi ja kärsivät pienen eliittiryhmän tekemistä virheistä. Kaiken keskiössä ovat pankit. Meneillään on historiallinen tulonsiirto veronmaksajilta pankeille, jotka aiheuttivat talouskriisin holtittomalla voitontavoittelullaan. Pankinjohtajat pyytävät ja saavat miljardeittain veronmaksajien rahoja pelastuspaketteihinsa omien virheidensä kattamiseksi.” 

Remeksen tuotannon ykköseksi Omertan liitto ei vielä yllä, se paikka saattaa kuulua ikuisesti Pääkallokehrääjälle.

PANKEILLE SYYDETÄÄN VERONMAKSAJIEN MILJARDEJA. SAKSALAISEN RADIKAALIRYHMÄN SIETOKYNNYS YLITTYY. MITÄ KAPITALISMIA VASTAAN ASEIN TAISTELLUT BAADER-MEINHOF OLISI ASIALLE TEHNYT? Tuomo ja Riikka Saari ajautuvat hyytävään operaatioon, joka on räjähtämässä koko maailman tietoisuuteen. Todelliseen hengenvaaraan he joutuvat tajutessaan, että radikaaliryhmääkin vaarallisemmat fanaatikot löytyvät Brysselistä. Varsinainen helvetti repeää, kun heille valkenee millaisin keinoin vallan kabineteissa taistellaan eurooppalaisten rahoista ja sieluista.

Anne Holt : Kuollut kulma

Anne Holt on yksi suosikkidekkaristeistani ja Kuollut kulma yksi hänen parhaista kirjoistaan. Kirja on jännittävä dekkari sen selvittämiseksi, että mitä oikein tapahtui pienelle ja vilkkaalle Sanderille. Miten hän putosi kuolettavasti tikkailta? Sen lisäksi kirja ottaa kantaa lasten pahoinpitelyyn. Siihen, että sitä voi tapahtua kaikkialla silmiemme edessä - myös niissä menestyneissä perheissä.

Kirja on perinteistä dekkaria parhaimmillaan. Kysellään, vertaillaan vastauksia, etsitään asiakirjoja, käydään kaikki vielä kerran lävitse, kunnes palaset alkavat muodostaa pienempiä kokonaisuuksia, joista kasvaa suurempia kokonaisuuksia. Lukijakin pystyy hyvin arvailemaan tapahtumien kulkua. Ratkaisu ei kuitenkaan ole mitenkään itsestään selvä ja kirja pitää otteessaan aivan loppuun saakka.

22. heinäkuuta 2011. Kriminologi Inger Johanne Vik on tullut auttamaan ystävättärensä Ellen Mohrin kesäjuhlien järjestämisessä, mutta perheessä on sattunut vakava onnettomuus. Kahdeksanvuotias poika Sander on pudonnut tikkailta ja kuollut. Vanhemmat ovat hysteerisiä. Hätäkeskus ei vastaa, sillä samaan aikaan Oslossa on räjähtänyt pommi.

Tapausta tutkimaan irrotetaan vain juuri poliisikoulusta valmistunut Henrik Holme. Pikkupojan kuolema paisuukin Utøyan terrori-iskun varjossa rikostutkinnaksi, jota tosin jarruttaa se, että Ellen ja Jon Mohr ovat hyvätuloinen keskiluokkainen pariskunta. Ei sellaisessa perheessä ole voitu pahoinpidellä lasta. Nuori mutta peräänantamaton Henrik Holme vetää Vikin mukaan tutkimuksiin, joissa selviää, ettei kaikki ole sitä miltä näyttää.

Pauliina Rauhala : Taivaslaulu

Odotin pitkään, että pääsen lukemaan Taivaslaulun. Sinänsä oli ehkä ihan hyväkin, että olin jo ehtinyt unohtamaan sen ympärillä olleen vilkkaan keskustelun. Taivaslaulu on varmasti paras esikoisteos pitkään aikaan.

Taivaslaulu kertoo Viljasta ja Aleksista ja heidän uskostaan. Lestadiolaisnuoret perustavat perheen ja lapsia alkaa tulla tiuhaan tahtiin. Perheessä on paljon onnea ja rakkautta lapsia ja puolisoa kohtaan. Perheellä on usko. Mikään näistä ei estä Viljan väsymistä ja ahdistumista jatkuvasti raskaana olemisesta ja vauvan hoitamisesta ja uskonnollisen yhteisön painokstuksesta ehkäisemättömyyteen.

Kirjan kieli on kaunista, suorastaan runollista. Kuvaukset perhe-elämästä ja lapsista ovat erityisen kauniita. Kirja kuvaa myös hyvin Viljan väsymisen, masentumisen ja halun paeta. Tunteen siitä, että ei jaksa ja arvottomuudentunteen siitä, että ei pysty samaan kuin muut nuoret äidit.

Kirja kuuluu tämän vuoden luettujeni top-3.

Taivaslaulu kertoo nuoren lestadiolaisparin, Viljan ja Aleksin, tarinan. Heti kun käsi löytää käden, Vilja ja Aleksi näkevät mielessään viiden litran riisipuurokattilan ja pirtinpöydän alta vilkkuvat seitsemänkymmentä varvasta.

9 vuotta ja 4 lasta myöhemmin, Vilja katselee, kun Otso-poika tanssii valkoiset kiharat hulmuten, ja yrittää muistaa, mikä oli se hetki, kun hänen kehostaan hävisi rytmi. Seuroissa naiset katsovat ensiksi vatsaan ja sitten silmiin. Saarnassa nainen kuvataan lintuemona, joka ei pääse pesän uumenista. Sitten tulee päivä, jolloin Aleksi ja Vilja istuvat käsi kädessä äitiyspolilla, ja kaikki muuttuu lopullisesti.

Taivaslaulussa konkreettiset yksityiskohdat avaavat lukijalle näkymän lestadiolaisyhteisön elämään. Suviseurat ovat hakkeentuoksua, keinuvia lautapenkkejä, pitsaa, punaista jaffaa ja Jumalan sanaa. Runollinen kieli kohottaa Taivaslaulun toiselle tasolle, yksityiskohdista rakentuu poikkeuksellisen kaunis kaunokirjallinen teos. Kuvat ihmisen sisimmälle löytyvät luonnosta: Väsyneen äidin nokasta kohoaa huuto, siipisulat kohisevat selässä, on avattava turvavyö, jotta ne mahtuvat kasvamaan.

Richard C. Morais : Herkullinen elämä

Näin ensin kirjasta tehdyn elokuvan. Oikeastaan järjestys oli hyvä. Leffaversio oli kevyempi ja romantiikalla höystetty. Kirja puolestaan sisälsi enemmän kuvausta ravintola-alasta, kilpailusta sen sisällä, Michelinin tähtien tuomista mahdollisuuksista ja kamppailusta pitää ravintola voitollisena. Minua kiinnosti kovasti fine dining bisneksen kuvaus. Elokuva puolestaan keskittyi hekumoimaan ruualla, raaka-aineilla ja hyödynsi värikkäitä henkilöhahmoja.

Elokuvan voimakkaat personaat kuten Hassanin isä ja muu perhe jäävät kirjassa aika lailla sivuosaan, viehättävästä kokki Margueritesta puhumattakaan. Oikeastaan kaikki muut kuin ravintolabisnes ja Hassan itse ovat kirjassa sivuosassa. Elokuvan henkilöhahmot olivat kirjan hahmoja huomattavasti mielenkiintoisammat. Se kyllä jäi mietityttämään, että voiko Hollywoodissa tehdä elokuvaa lainkaan ilman romanttista pääparia? Hyvin kauas kirjasta osui elokuvan tulkinta :)

Pidin molemmista sekä leffasta että kirjasta ja juurikin tässä järjestyksessä.

Chef Hassan Haji kertoo elämänsä tarinaa, joka tulvii eksoottisia tuoksuja ja veden kielelle tuovia makuelämyksiä. Kertomus kulkee Mumbaista Pariisiin, isoisän vaatimattomasta ravintolasta haute cuisinen korkeimmalle tasolle. Perhe joutuu lähtemään juuriltaan ja päätyy syrjäiseen ranskalaiskylään, jonne he perustavat paikkakunnan ensimmäisen intialaisen ravintolan. Vastapäisen gourmet-ravintolan omistaja, kopea Madame Mallory, käynnistää huimat mittasuhteet saavuttavan kulinaarisen sodan. Täältä alkaa Hassanin matka Pariisin ravintolaelämän huipulle. Menestyksen aineksiin kuuluu myös monta mitallista yllättäviä käänteitä ja kirpaisevia tappioita.

Herkullinen elämä on hyväntuulinen ja yltäkylläinen suku- ja ruokaromaani ja ylistetty myyntimenestys. Kirja vie lukijansa runsauttaan notkuville toreille, värikkäisiin kauppahalleihin ja ravintolakeittiöiden kiihkeärytmiseen maailmaan.

Jonas Jonasson : Satavuotias joka karkasi ikkunasta ja katosi

Tämä loppukesän pokkarihan meinasi jäädä kokonaan bloggaamatta. Jonasson kertoo fanittaneensa Arto Paasilinnaa ja Jonassonilla onkin samanlaista veijarimaista juonenkuljetusta ja huumoria kuin Paasilinnalla. Kun Paasilinna oli parhaassa vedossaan, minäkin fanitin häntä. Siksi tartuin tähän ruotsalaiseen myyntimenestykseen suurin odotuksin.

Juoni lähtee liikkeelle siitä, kun Allan päättää satavuotispäivänään karata vanhainkodista. Bussiasemalla hän tulee ryöstäneeksi rikollisliigan rahoja. Allan aloittaa pakomatkansa, jonka aikana moni henkilö liittyy hänen seurueeseensa. Välillä Allan muistelee vaiheitaan. Niissä riittääkin muistelemista, koska Allan on vaikuttanut hyvin moneen maailman tapahtumaan ja tavannut suurimman osan mahtivaltioiden päämiehistä.

Tarina rullaa suurimmaksi osaksi sujuvasti eteenpäin ja tapahtumien moninaiset käänteet pitävät mielenkiinnon yllä. Ei tämä Paasilinnan Jäniksen vuoden tasolle yllä, mutta onnistunut veijaritarina. Suuret odotukseni eivät täysin täyttyneet.

Nokkelan humoristisessa kertomuksessa satavuotias Allan Karlsson seikkailee läpi Euroopan lähihistorian ja onnistuu karkumatkallaan sekoittamaan koko Ruotsin.

Jörgen Brekke : Uneton

Jörgen Brekke pyörittää esikoisestaan tuttua kahta rinnakkaista tarinaa, jotka kiertyvät vanhan kehtolaulun ympärille.

Nykyajassa edellisestä kirjasta tuttu Odd Singsaker saa tutkittavakseen murhan, jossa ruumiin päälle on jätetty antiikkinen muokattu soittorasia. Soittorasia soittaa tuntematonta vanhaa kehtolaulua. Nuori nainen on pahoinpidelty ja hänen äänihuulensa on leikattu pois. Singsaker toivoo tapauksen olevan yksittäinen, mutta pian lähistöltä katoaa toinen nuori tyttö. Alkaa taistelu aikaa vastaan. Onnistuuko Singsaker selvittämään murhaajan ennenkuin murhaaja tappaa sieppaamansa tytön.

Felicia Stone on muuttanut Norjaan ja asuu yhdessä Singsakerin kanssa ja yrittää työllistyä Norjassa. Tutkinnan aikana Oddin ja Felician alkaa äkkiä rakoilla.

Vuoden 1767 tarinassa Trondheimin poliisimestarilla on niin ikään murhamysteeri selvitettävänä. Rannalle on huuhtoutunut kuollut mies, joka tunnistetaan alueella kierrelleeksi trubaduuriksi. Tuntemattoman trubaduurin kohtaloa ei kaupunkilaisia kiinnosta, mutta poliisimestari ei voi jättää arvoitusta selvittämättä.

Kirja oli varsin jännittävä. Minua alkoi häiritsemään väkivallan määrä ja raakuus. Aloin kaipaamaan Guido Brunettia ja Venetsiaa tai Mma Ramotswea ja Botswanaa. Ehkä näitä kahta Brekken kirjaa ei olisi kannattanut lukea peräkkäin.

Trondheim 2011. Nainen löydetään lumen hautaamana. Ruumiin päälle on jätetty antiikkinen soittorasia. Tapausta tutkiva Odd Singsaker kuuntelee vanhaa kehtolaulua, ja murhaaja etsii sille täydellistä tulkitsijaa.Trondheim 1767. Poliisimestari selvittää kuolleen trubaduurin tapausta, vaikka kaupungin asukkaat soisivat hänen mieluummin käyttävän aikansa ilotyttö- tai edes puhtaanapitoongelmien ratkaisemiseen.Uneton 2013. Jørgen Brekke pyörittää suvereenisti tavaramerkikseen vielä muodostuvaa kahden aikatason mysteeriä. Uneton on älykkyydessään viihdyttävää, tyylikästä jännitystä, jonka henkilöissä on kylliksi outoutta ollakseen kiehtovia ja arkisuutta ollakseen aitoja. Mukana on myös ripaus romantiikkaa ja - ikävä kyllä - myös ryppyjä rakkaudessa