Pirjo Hassinen : Mansikoita marraskuussa

Mansikoita marraskuussa on erittäin mielenkiintoinen kirja. Se kuvaa rakkautta, miten suhde alkaa, miten siinä kommunikoidaan, miten yhteistä tulevaisuutta rakennetaan. Se kuvaa laskelmallisuuden rakkauden takana, heikkouden rakkauden edessä. Kehityskaaren kuvaus on hurmaava. Lukijana en voi olla miettimättä, että onko Anna kylmä ja laskelmoiva? Vai onko Lasse tavallinen keskinkertaisuus, joka nousee parrasvaloihin Annan terävänäköisyyden ja tinkimättömän työn takia? Pitäisikö Lassen tuntea kiitollisuutta Annalle? Pitäisikö Annan saada apua kontrollinhimoonsa? Muuttaako julkisuus ihmistä? Kaikki tämä on sijoitettu teatterimaailman kehykseen.

Pidin kirjasta. Vahvat henkilökuvat jäivät mieleen pyörimään pitkäksi aikaa. Tässäkin kirjassa oli tosin sellainen suvannekohta, jolloin lukeminen tuntui junnaavalta ja kirja lojui yöpöydällä pitkään odottamassa inspiraatiota.

Anna janoaa menestystä, suurenmoista tulevaisuutta kirkkaissa hyväilevissä valoissa. Mahdollisuutensa hän näkee Lassessa, tuoreessa poikaystävässä, josta hän päättää tehdä teatterinäyttämöiden valovoimaisimman tähden.

Lassen ura lähtee hurjaan nousuun. Hän muuttuu paholaiseksi, jumalan sanansaattajaksi, aivan miksi tahansa. Anna kannustaa, suunnittelee, on harjoituksissa mukana. Hän haluaa antaa Lasselle kaikkensa.

Anne Holt : Julkkismurhat

Norjalainen Anne Holt kirjoittaa sujuvaa dekkaria. Wikipedia mukaan hän on koulutukseltaan asianaja ja on toiminut myös ministerinä.

Pidän kirjan päähenkilöstä Inger Johanne Vikistä ja hänen perheestään. Tässä kirjassa lähes yhtä suuressa roolissa on hänen uusi puolisonsa. Päähenkilön lisäksi pidin myös loppuratkaisusta. Jännittävä. Varsin kelpo dekkari. Pokkari oli Nizzassa iltalukemisena, eli kuuluisi lokakuun luettuihin, mutta jäi bloggaamatta.

Suosittu televisiotähti Fiona Helle löydetään kotoaan raa’asti murhattuna. Rikollinen on tehnyt murhapaikasta näyttämön, jossa jokaisella yksityiskohdalla on merkityksensä. Raamatulliset viestit eivät jätä tulkinnanvaraa. Murhaajalla on asiaa, ja hän haluaa sanansa kuuluville. Fionan tapaus on kuitenkin vasta alkua. Julkkis toisensa jälkeen saa pian surmansa.

Inger Johanne Vik on äitiyslomalla kun hänen miehensä, rikostutkija Yngvar Stubo pyytää häntä avukseen sarjamurhaajan jäljittämisessä. Valvotut yöt ja tuore äitiys ovat saaneet Inger Johannen hermoromahduksen partaalle. Hän epäröi pitkään, huolehtii vauvastaan ja pelkää. Kuinka hän uskaltaa jättää pienokaisen yksin?

Donna Leon : Unelmien tyttö

Välipalalukemisena jälleen yksi "aikuisten Viisikko". Tällä kertaa dekkarina juonellisesti keskivertoa köyhempi Leon, mutta monelta osin yhteiskuntaa ja se ilmiöitä (muitakin kuin Italialaista korruptiota) laveammin kuvaava. Juonet sivuavat katolisen kirkon vallankäyttöä ja euroopan laitonta siirtolaisuutta. Kantaa ottavaksi kirjaa ei voi sanoa, mutta ajan ilmiöitä "kevyesti" kuvaaviksi kyllä. Oikeastaan pidän Leonin tyylistä esittää huomioita valtaapitävistä rakenteista ripoteltuna juonen sekaan. Yleensä parhaat palat ovat olleet, kun päähenkilön vaimon tai lasten näkemyksiä on esitelty, tällä kertaa itse komisario miettii maailmanmenoa.

Kelpo viihdettä :)

Mitä salaisuuksia mustalaisleiri kätkee sisäänsä?
 
Eräänä sateisena aamuna komisario Brunetti ja ispettore Vianello
hälytetään Canal Grandelle, josta he löytävät pienen tytön hukkuneena.
 
Tapaus mutkistuu heti alkuunsa, sillä kukaan ei ole ilmoittanut lasta kadonneeksi, eikä kukaan ole kaivannut niitä arvokkaita kultakoruja, jotka löytyvät hukkuneen lapsen hallusta.

Brunettin tutkimukset johtavat Venetsian kanaaleista mustalaisleiriin kaupungin ulkopuolelle. Siellä hän kohtaa sekä ennakkoluuloja että syvään juurtunutta rikollisuutta. Ratkaistakseen hukkuneen tytön kohtalon on Brunettin pengottava yhteisön salaisuudet pohjia myöten.

Leena Lehtolainen : Minne tytöt kadonneet

Pidän Maria Kalliosta. Olen lukenut kaikki Kallio-kirjat, myös ne kehnommatkin. Tästä kirjasta pidin, yksi Lehtolaisen parhaista. Afghanistaniin liittyvät juonikuviot olivat mielestäni tarpeettomat. Muuten kirja eli tässä ajassa hyvin ja käsitteli teemoja, joista toivottavasti emme saa lukea iltapäivälehtien otsikoista.

Maria Kallio -sarjan uutuus kertoo vieraan ja toiseuden pelosta – ja vihasta.
EU:n projektissa työskentelevä Maria Kallio on ollut kouluttamassa afganistanilaisia poliiseja ja matkustaa maahan poliisikoulun avajaisiin, tuhoisin seurauksin. Palattuaan kotimaahan Maria aloittaa työt epätyypillisten rikosten solussa ja saa selvitettäväkseen kolmen maahanmuuttajatytön katoamistapaukset. Tytöt ovat käyneet samassa Tyttökerhossa kuin Marian tytär Iida.

Sitten hangesta löytyy neljäs muslimityttö, omalla päähuivillaan kuristettuna. Onko tapauksilla tekemistä toistensa kanssa? Onko liikkeellä sarjamurhaaja? Vai onko tyttöjen perheillä jotain tekemistä katoamisten kanssa?

Leena Lehtolaisen Minne tytöt kadonneet on mukaansa tempaava kuvaus tämän ajan monikulttuurisesta Suomesta ja perinteiden törmäyksestä. Se on matka arkeen jota määrittävät vanhat uskomukset ja ihmismieleen juurtuneet tapakäsitykset. Kuka on oikeassa tilanteessa, jossa on kaksi totuutta?

Tuija Lehtinen : Nappikaupan naiset

Tämä kirja tuli Piilo-kirppiksen saa ottaa pinosta. En ole ennen kuullutkaan Tuija Lehtisestä. Mutta aikamoinen nostalgia-fiilis pyyhkäisi ylitseni, kun aloitin lukemisen. Mieleeni tuli nuoruusvuodet ja Regina-lehdet. Niiden jatkiksessa nainen aina rämpi epäonnistuneesta suhteesta toiseen kunnes tajusi, että se silmien edessä koko ajan ollut mies olikin se oikea hänelle. Lehtinen toki pesee Reginan juttujen kirjalliset ansiot kevyesti eikä toista reginan pehmoporno-osastoa. Sanoisin, että tämä on huumoripitoinen, ajankohtaisempi ja kehittyneempi versio Harlekiineista. Varmaan uppoaa nuorempaan lukijakuntaan paremmin tai romantiikkaa haluavalle :)

Pikkukaupungin rauhassa uinuva iäkkäiden daamien käsityöliike joutuu raikkaiden tuulien pyörteeseen
 
Pikkukaupungin rauhassa uinuva iäkkäiden daamien käsityöliike joutuu raikkaiden tuulien pyörteeseen, kun alle kolmikymppinen Saskia näkee uinahtaneen yrityksen mahdollisuudet herätä uudelleen henkiin. Saskia alkaa virittää vanhasta käsityöliikkeestä paikkakunnan modernia tuunauskeskusta. Kun Saskian ja naapuriliikkeen komistuksen kanssa syntyy piristävää säpinää, on tapahtumarikas soppa valmis – sopivasti romantiikalla maustettuna.

Ian McEwan : Ikuinen rakkaus

Pidän Ian McEwanin tarinoista, niissä on aina monta kerrosta, analyyttisyyttä, kantaa ottavuutta ja myös jännitystä.

Melkein pidän myös hänen tyylistään kirjoittaa, välillä vain kovin yksityiskohtainen kuvaus jarruttaa tapahtumia ja tunteita ja kärsimättömään lukutyyliini alan hiukan hyppiä lauseita yli. Vain huomatakseni, että jotain tärkeää meni ohi ja pitää palata takaisin. Sekös sitten jurppii. Siis minun mielestäni teksti voisi aina ajoittain olla tiiviimpää ja suoremmin etenevää.

Tämän kirjan tarina on hyvä. Välillä suorastaan hyytävä. Lukiessa mietin monta kertaa, että kenellä kirjan henkilöistä todellisuuden taju heikkenee.

Loistava teos aikamme arvostetuimpiin kuuluvalta brittikirjailijalta!
 

Monisyinen psykologinen jännityskertomus, joka on samalla terävä parisuhteen analyysi ja mielisairauden kuvaus.

Alexander McCall Smith : Oivallinen aviomies

Mma Ramotswe on ihastuttava hahmo, hänessä yhdistyy tarkat silmät, tilannetaju ja suuri sydän kykyyn elää ja nauttai hetkestä. Hänen tutkimuksensa eivät täyty jännityksestä ja vauhdista vaan letkeästä menosta. Kirjasarja on hyvän mielen viihdettä maustettuna Botswanan eksotiikalla. Ja ripauksella menneen maailman nostalgista fiilistä.

Oivallinen aviomies on samaa tasaista laatua kuin koko sarja. Eihän näistä enää jälkikäteen muista edes, että mikä osa kertoi mistäkin, mutta rentouttavan ja ilahduttavan lukuhetken kirjat tarjoavat.

Naisten etsivätoimisto nro 1:n Mma Ramotswella on kädet täynnä työtä. Mochudin sairaalassa on tapahtunut merkillisiä kuolemantapauksia: voiko olla sattumaa, että puolen vuoden aikana kolme potilasta kuolee samassa sängyssä, samana viikonpäivänä, samaan aikaan?