Suosikkiini verrattuna Shokkiaalto on suoraviivaisempaa toimintaa. Henkilöhahmoja on monta. Päähahmo on yksinäinen susi, varsinainen action sankari. Nopea tempoisesti pompitaan sinne ja tänne pitkin Eurooppaa. Kaikki henkilöhahmot jäävät jotenkin etäisiksi. Tapahtumat ja action sinänsä voisi olla todellista tai lähes todellista. Kirja on ihan helpo viihdettä sinänsä.
Remeksen kirkkaimpaan kastiin Shokkiaalto ei yllä. Tästä tuli lukiessa sellainen maku, että Remeksellä on joku valmis sapluuna, jolla hän luo juonenkäänteet. Kirjasta puuttui yllätyksellisyys ja tuoreus, jota on ollut monessa aiemmassa teoksessa. Lisäksi minusta tapahtumia ja henkilöitä oli jo liikaa. Koska Remeksen julkaisutahti on tiukka, mieleeni nousee, että onko tässä jo sarjatuonnon makua? Ensimmäistä kertaa mietin, että viitsinkö lukea uusinta. En ainakaan osta.
Salaisuudet odottavat hetkeään - räjähtääkseen kansakunnan silmille Kremliä arvostellut venäläistoimittaja murhataan Helsingissä. Suomalaisten Stasi- ja KGB-yhteyksiin erikoistunut nuori naistutkija on seuraava kohde. Krp kuulustelee hämäristä itäyhteyksistä tunnettua poliitikkoa, kunnes Supo yllättäen käskee pysytellä hänestä erossa. Tutkintaan osallistuu Riku Tanner, jonka isä on kadonnut Moskovassa Berliinin muurin murtuessa. Pian käy ilmi, että poliisin sisäpiiri vuotaa - Riku halutaan pois pelistä keinolla millä hyvänsä. Panokset kovenevat hetki hetkeltä, ja Riku huomaa joutuneensa kaikkien osapuolten tulilinjalle. Vähitellen hänelle selviää, millaisesta Suomeen kohdistuvasta järkyttävästä operaatiosta on kyse. Haudatut salaisuudet alkavat nousta pintaan - ja niiden tuhovoima on ennennäkemätön. 
